Köppänen: Liekki lämmittää

Mumman ääni kuulosti puhelimessa oudolta. Johtuiko se vain flunssasta vai oliko mumma itkenyt?

– Niin että voisitko sinä, Sanni, käydä viemässä kynttilän, kun minä en nyt sinne pääse.

Mumma oli sairastunut juuri ennen pyhäinpäivää, eikä päässyt tavalliseen tapaansa viemään paapan haudalle kynttilää.

~ Tarina on tilaajille

Köppänen: Köppäsen ikioma rippikoulu

– Minä haluaisin rippikouluun, sanoi Köppänen yhtenä kirkkaana kesäpäivänä.
– Minkä takia? Sanni ihmetteli. Köppänen raaputti korvantaustaansa.
– Kaikki muutkin pääsevät sinne. Mumma silloin nuorena, äitisi, ja sinäkin jonain päivänä. Kyllä körttiörkkienkin pitää päästä.
~ Tarina on tilaajille, mutta lisämateriaali kaikille

Köppänen: Armon suuri taideteos

-Katso, mumma, mitä mä piirsin! huudahti Sanni ja kiikutti ison paperin mumman luo. Niin istuttiin vierekkäin ja katsottiin jokainen kukka, perhonen ja kissa, jotka kuvaan olivat ilmestyneet.
-Oletpa tehnyt tarkkaa työtä, ihasteli mumma. -Tämä on oikea taideteos.
~ Tilaajille, mutta lisämateriaali kaikille

Köppänen: Lohduksi toisillemme

Olisi pitänyt lähteä mummaa katsomaan, mutta tänään Sannia ei huvittanut. Tänään oli se päivä, kun mumma ei ollut iloinen oma itsensä. Oli paapan kuoleman vuosipäivä ja silloin mumma oli erilainen — hiljainen ja surullinen. Mumma oli kyllä selittänyt, että suru saa tulla aina välillä, mutta Sanni ei pitänyt siitä. Suru tarttui ja Sannikin tunsi olonsa kurjaksi, kun mummaa itketti.
~ Tilaajille