Köppänen: Kauneutta tulvillaan

Sanni, oletko sinä taas tikkitakissa? kysyi Köppänen ja yritti päästä Sannin syliin.

Sanni ei vastannut, jatkoi vaan kännykän näpyttelemistä. Silloin Köppänen painoi tassunsa Sannin puhelimen päälle. Sannia alkoi suututtaa.

– Mä olen Tik Tokissa, tajuatko. Ja tää on tosi tärkeetä.

~ Tarina on tilaajille, mutta värityskuva on vapaasti ladattavana

Köppänen: Huolia

– Jopa varpunen on uhanalainen laji ja harakkakin on silmälläpidettävä, kuuluu televisiosta. Sanni on mumman kanssa opetellut tunnistamaan lintuja. Varpunen ja harakka ovat melkein päivittäisiä tuttuja mumman pihalta, mitä ihmettä uutisissa siis puhutaan? Sannin kurkkua kuristaa. Ihmisten pitää tehdä jotain, nopeasti!

~ Tarina on tilaajille

Köppänen: Köppäsen syntymäpäivä

Mumma kopisteli sisään kantaen täytekakkua ja huikkasi Köppäselle iloiset onnentoivotukset.
– Köppäsellä on tänään syntymäpäivä, mumma selitti Sannille, jota mumman juhlava saapuminen kummastutti.
– Kun synnyin tänne maailmaan, myös minut Herra omanaan elämän kirjaan kirjoitti, veisasi Köppänen.

~ Tarina on tilaajille

Köppänen: Liekki lämmittää

Mumman ääni kuulosti puhelimessa oudolta. Johtuiko se vain flunssasta vai oliko mumma itkenyt?

– Niin että voisitko sinä, Sanni, käydä viemässä kynttilän, kun minä en nyt sinne pääse.

Mumma oli sairastunut juuri ennen pyhäinpäivää, eikä päässyt tavalliseen tapaansa viemään paapan haudalle kynttilää.

~ Tarina on tilaajille

Köppänen: Köppäsen ikioma rippikoulu

– Minä haluaisin rippikouluun, sanoi Köppänen yhtenä kirkkaana kesäpäivänä.
– Minkä takia? Sanni ihmetteli. Köppänen raaputti korvantaustaansa.
– Kaikki muutkin pääsevät sinne. Mumma silloin nuorena, äitisi, ja sinäkin jonain päivänä. Kyllä körttiörkkienkin pitää päästä.
~ Tarina on tilaajille, mutta lisämateriaali kaikille

Köppänen: Suojaasi minut peitä

Kangaskasan alta kuului tyytyväinen hyräily, ja välillä Köppäsen korvanlehti pilkisti jonkin läpän alta esiin. Sanni ja mumma kokosivat tukikeppejä ja pujottivat niitä paikoilleen kankaassa oleviin kujiin. Pian teltta oli valmis.
~ Artikkeli on tilaajille, mutta lisämateriaali kaikille

Köppänen: Armon suuri taideteos

-Katso, mumma, mitä mä piirsin! huudahti Sanni ja kiikutti ison paperin mumman luo. Niin istuttiin vierekkäin ja katsottiin jokainen kukka, perhonen ja kissa, jotka kuvaan olivat ilmestyneet.
-Oletpa tehnyt tarkkaa työtä, ihasteli mumma. -Tämä on oikea taideteos.
~ Artikkeli on tilaajille, mutta lisämateriaali kaikille

Köppänen: Lohduksi toisillemme

Olisi pitänyt lähteä mummaa katsomaan, mutta tänään Sannia ei huvittanut. Tänään oli se päivä, kun mumma ei ollut iloinen oma itsensä. Oli paapan kuoleman vuosipäivä ja silloin mumma oli erilainen — hiljainen ja surullinen. Mumma oli kyllä selittänyt, että suru saa tulla aina välillä, mutta Sanni ei pitänyt siitä. Suru tarttui ja Sannikin tunsi olonsa kurjaksi, kun mummaa itketti.
~ Artikkeli on tilaajille

Köppänen: Vielä jaksan toivoa

– Kun istun tässä ihan tuolin reunalla ja suljen silmäni, voin melkein kuvitella istuvani juhlapenkissä. Voin kuvitella auringon, joka lämmittää käsivarsiani, ja ruohon tuoksun. Kuvittelen myös virrenveisuun ja kenttäkuulutukset. Mutta kun avaan silmäni, olen yhä tässä.
~ Tarina on tilaajille