Pääkirjoitus: Kirkon vanhoillisuus on säädöksissä, ei ihmisissä

Helmikuussa pidettiin Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa kirkolliskokous- ja hiippakuntavaltuustojen vaalit. Seurakuntavaaleissa valitut luottamushenkilöt valitsivat kirkolliskokoukseen 64 maallikkoedustajaa ja hiippakuntien papit 32 pappisedustajaa. Onnea ja viisautta kaikille valituille!

Vaalit pidettiin kirkollisen perinteen mukaisesti vähäeleisesti. Ei ollut mielipidekyselyitä eikä vaalipaneeleita. Ei ollut median kiinnostusta ennen vaaleja. Osa ehdokaslistoista tai ehdokkaista ei julkaissut missään, mitä asioita he ajavat. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa äänimäärät ovat löydettävissä hiippakuntien sivuilta hankalasti ja melko pian ne myös katoavat sieltä.

Kirkossa ei selkeästi haluta kannustaa yhteiskunnallisista vaaleista tuttuun vaaleja analysoivaan julkiseen keskusteluun. Ehkä halutaan korostaa, että kirkko edustaa ikuista ja ääretöntä. Niinkin äärellinen ja ajallinen asia kuin vaaleista keskusteleminen voisi tätä mielikuvaa heikentää.

Kirkolliskokous ei välttämättä paljoakaan eroa eduskunnasta.

Vaalien myötä kirkolliskokous näyttää uudistuneen. Lähes kaksi kolmasosaa edustajista vaihtuu. Alustavien arvioiden mukaan näyttää siltä, että uudistusmieliset saivat enemmistön kirkolliskokoukseen. Uudistusmielisyytenä arvioissa pidetään sitä, että ehdokas kannattaa samaa sukupuolta olevien kirkollista vihkimistä. Kuinka suuri tuo enemmistö on, selviää vasta myöhemmin, koska kaikki eivät etukäteen ole kantojaan avanneet.

Mitä todennäköisimmin uudistusmielisten enemmistö ei muuta sitä, että kirkolliskokous näyttäytyy julkisuudessa vanhoillisena. Keskeisiin muutoksiin, kuten samaa sukupuolta olevien vihkimisen hyväksymiseen, tarvitaan kirkolliskokouksessa kolmen neljäsosan enemmistö. Näin suurta enemmistöä eivät uudistusmieliset todennäköisesti saaneet.

Kun kirkolliskokousta ja kirkkoa kritisoidaan vanhoillisuudesta, täytyy muistaa, että taustalla on tuo vaatimus kolmen neljäsosan määräenemmistöstä. Jos samaa vaadittaisiin eduskunnalta, ei se olisi vielä hyväksynyt samaa sukupuolta olevien avioliittoa.

Tässä valossa tarkasteltuna kirkon vanhoillisuus on säädöksissä. Kirkolliskokouksen kokoonpano ei välttämättä paljoakaan eroa eduskunnan kokoonpanosta näiden instituutioiden vanhoillisuutta tai uudistusmielisyyttä arvioidessa.

Kalle Hiltunen
päätoimittaja

Kirjoittaja oli itse ehdolla uudistusmieliseksi profiloituneella listalla kirkolliskokouksen pappisjäseneksi, mutta ei tullut valituksi.