Unelma kivitalosta, oikeasta sängystä ja koulusta

Kuva: Unsplash.com

Tarina hylätystä lapsesta pitää yllä orpokotiyrityksiä, joissa turistit voivat käydä liikuttumassa. Joka kolmas kambodžalainen elää köyhyydessä ilman sosiaaliturvaa ja perheiden tukipalveluja. Monet köyhät perheet lähettävät lapsiaan orpokoteihin paremman tulevaisuuden toivossa.

Mikä?

Kambodžassa kymmeniä tuhansia lapsia asuu maan sadoissa orpokodeissa, vaikka 80 % laitoksissa asuvista lapsista ei ole orpoja. Herättäjä-Yhdistys tukee Suomen Lähetysseuran työtä, jonka tavoitteena on ehkäistä lasten sijoittaminen orpokoteihin ja ohjata laitoksissa asuvat lapset takaisin normaaliin elämään.

Kambodžan pääkaupungin Phnom Penhin liikenteessä taksit, kuorma-autot ja tuk-tukit puikkelehtivat toistensa lomassa kovaa vauhtia kukin mistä vain pääsevät. Rohkeus ratkaisee, eikä kaistoja näytä olevan käytössä. Suurin osa ihmisistä kulkee skoottereilla ja pienillä mopoilla. Ajoneuvoja on liikkeellä paljon ja kyydittäviä paljon enemmän — suurin osa ohikiitävistä kaksipyöräisistä kuljettaa kokonaisia perheitä tai porukoita, eläinhäkkejä ja laukkurykelmiä, myytävää ja tykötarpeita uskomattomia määriä. Kypäriä ei juuri näy, ei varsinkaan yhdelläkään lapsella.

Matkustin Kaakkois-Aasiaan helmikuussa 2020 osana Helsingin seurakuntayhtymän ryhmää. Tarkoituksenamme oli tutustua Suomen Lähetysseuran hankkeisiin Thaimaassa ja Kambodžassa. Maat ovat erilaisia, jälkimmäinen on kokenut todella kovia, ja vaikka sen talous nousee, tavallisten ihmisten mahdollisuuksia elää hyvää elämää haittaa uskomaton määrä asioita, joita voitaisiin korjata, jos vain haluttaisiin. Sanitaatiosta ja vesihuollosta lähtien köyhimpien olosuhteet ovat masentavat. Suurin osa lapsista ei jatka koulua edes yläasteen verran.

Rikki mennyt maa

Noutokahvi, pussi perunalastuja, cokis — kauppojen hinnat tuntuivat kovin korkeilta siihen nähden, että työssäkäyvä opettajakin saattaa saada vain reilun sata euroa kuukaudessa palkkaa. Ihmettelimme ostostemme hintoja, kunnes kuulimme, etteivät paikalliset asioi edes samoissa kulmakioskeissa kanssamme, vaan tekevät vähät ostoksensa torilla. Ruokana on liian monilla pelkkää riisiä. Kolmasosa lapsista elää aliravitsemuksessa.

Ennen matkaa luin kokeneen Kaakkois-Aasian reppureissaajan kirjoituksen, jossa neuvottiin saapumaan Pnom Penhiin kuin vierailulle perheeseen, jonka yksi jäsen on tapettu muitten nähden.

Kambodža on traumatisoitunut maa. Entinen Ranskan siirtomaa-alue itsenäistyi vuonna 1953, mutta 70-luvulla sitä nousi hallitsemaan punakhmerien vallankumouksellinen liike, joka alkoi rakentaa maata väkivalloin johtajansa Pol Potin agraariutopian mukaiseksi. Kaupunki tyhjennettiin, asukkaat siirrettiin maaseudulle pakkotyöhön, koulutettu keskiluokka, kuten toimittajat ja lääkärit, tuhottiin. Ihmisiä kidutettiin ja teloitettiin pienestäkin syystä, erityisen vainon kohteena oli lukeneisto, pelkistä silmälaseista saattoi joutua kidutuslaitteisiin, yhteydet ulkomaihin katkaistiin. Perheitä erotettiin toisistaan ja ihmisiltä yleisesti vietiin sekä yhteisönsä, elämäntapansa että oma arvo. Neljässä vuodessa tapettiin yli miljoona ihmistä. Arviot vaihtelevat puolestatoista miljoonasta kolmeen.

Unicef on tutkinut kambodžalaislasten nykyisin saaman perushoivan tasoa ja esittänyt arvion, että jopa kuusi kymmenestä lapsesta kokee jonkinlaista laiminlyöntiä. Kansainvälisten järjestöjen antaman kuvan mukaan maassa ei oikeastaan ole sosiaalista järjestelmää, joka kiinnittäisi huomiota ja valvoisi lasten turvallisuutta ja huoltoa. Erityisesti jäi mieleen arvio, jonka mukaan jopa 7 prosenttia lapsista joutuu seksuaalisen väärinkäytön uhriksi. Siihen on vaikeinta puuttua, koska ongelmasta ei ole totuttu puhumaan. Seksuaalisuus yleensäkin on tabu. Myös korruptio on yleinen ongelma, joka vaikeuttaa räikeimpiin ongelmiin, kuten ihmiskauppaan puuttumista.

Toivottomien vanhempien lapsia kerätään orpokoteihin

Länsimaiset järjestöt ja ihmiset ovat halunneet pelastaa mahdollisimman paljon lapsia kurjista oloista. Tuloksena on tilanne, jossa kymmeniä tuhansia lapsia asuu maan sadoissa orpokodeissa. Noin 80 % orpokotien lapsista on laitoksissa siitä huolimatta, että he eivät ole orpoja. Näiden lasten vanhemmat ovat antaneet tai myyneet lapsensa pois, useimmiten paremman elämän toivossa. On myös tavallista, että avioerossa lapset lähetetään asumaan isovanhempien luo, joilla kuitenkaan ei ole mahdollisuuksia pitää lapsesta huolta.

Orpokotien on ollut ilmeisen helppoa saada tukea. Niiden määrä kasvaa, vaikka orpojen määrä on vähentynyt.

Laitoksista on tullut liiketoimintaa. Kambodžassa käyvät turistit ja muut hyvää tarkoittavat ulkomaalaiset ovat saaneet tämän aikaan. Turistit, kansalaisjärjestöt ja lähetysjärjestöt tukevat auliisti orpokoteja, sillä ketäpä ei koskettaisi eniten pienen orvon lapsen kohtalo.

Silen Park asui seitsemän vuotta orpokodissa, jonne hänen vanhempansa veivät hänet. M’lup Russey -järjestö
auttoi häntä itsenäistymään ja opiskelemaan ammatin.
Kuva: Ilkka Koivisto

Niissä osasta järjestetään myös auttamishaluisille turisteille kiertokäyntejä, joissa orpokotien toimintaa esitellään. Kiertokäynneistä on näille laitoksille taloudellista hyötyä.

Suomen Lähetysseura tekee Kambodzhassa yhteistyötä M’lup Russey -nimisen järjestön kanssa. Yhteisessä hankkeessa pyritään kääntämään kehitys takaisinpäin: ehkäisemään lasten sijoittamista orpokoteihin ja panostamaan orpokotien valvontaan sekä palauttamaan lapsia perheittensä luo ja perustamaan sijaisperheiden verkostoa.

M´lup Russey on yksi kuudesta järjestöstä, joiden kanssa SLS tekee alueella yhteiskunnallista työtä. Tavoitteena on auttaa paikallisia ihmisoikeuksien parantamisessa, ihmisten elinolojen kohentamisessa ja syrjittyjen aseman esiin nostamisessa. Parhaiten se nykykäsityksen mukaan tapahtuu paikallisten järjestöjen ja ihmisten voimin. Lähetysseuran kaltaisilla yhteistyökumppaneilla on kouluttava, tietoa, taitoja ja muita resursseja tarjoava rooli.

Järjestö pyrkii muuttamaan orpokoteja sosiaalista tukea ja kasvatusta tarjoaviksi iltaperhekerhoiksi. Se pyrkii viestimään, että perhe on lapselle usein paras vaihtoehto.

Suomen Lähetysseuran tavoite Kambodžassa on ehkäistä lasten sijoittaminen orpokoteihin ja toisaalta ohjata laitoksissa asuvat lapset takaisin normaaliin elämään. Erityisen tärkeitä tuen kohteita ovat ne nuoret, jotka pyrkivät itsenäistymään elettyään lapsuutensa orpokodeissa. Heitä oli vuonna 2018 noin sata.

Hempeä sydän voi tehdä vahinkoa

Tapaan järjestön työntekijät tilaisuudessa, jossa useat lasten aseman parantamiseen keskittyneet järjestöt esittelevät meille työtään. Toiminnanjohtaja Manith Yin kuvaa orpoihin keskittyvää liiketoimintaa, jossa lapsia ostetaan suoraan perheiltä.

– Hienot autot keräävät lapsia suoraan perheistä maaseudun köyhiltä alueilta ja maksavat heistä. Lapset uskotaan hyviin käsiin, heidän perheilleen kerrotaan määränpäässä odottavasta kivitalosta, oikeasta omasta sängystä ja mahdollisuudesta käydä koulua, hän sanoo.

Hempeäsydämiset länsimaalaiset ovat osa ongelman kovaa ydintä.

– Lasten auttaminen orpokodeissa on mahdollisuus, jota laajasti tarjotaan. Suora raha, jonka uskotaan olevan tehokkain keino, on usein vaarallisempaa kuin tukea jotain hyvää järjestöä, joka yrittää vaikuttaa tilanteeseen, hän lausuu.

Näiden järjestöjen työn tavoitteena on nostaa näkymättömiä, syrjittyjä, marginaalissa eläviä ihmisiä esiin, antaa heille keinoja ja voimaa vaikuttaa omaan elinympäristöönsä. Arvon ja toimijuuden luominen niille, joita ei ole virallisesti edes ollut olemassa, on ehkä kristillisintä, mitä mikään liike voi tässä maailmassa tehdä.

Salla Ranta
Kirjoittaja on teologi ja toimittaja, joka vieraili Kambodžassa
tutustumassa Suomen Lähetysseuran työhön kevättalvella 2020.

Herättäjä-Yhdistys tekee lähetystyötä mm. tukemalla Suomen Lähetysseuran kohteita.
• Yhdistyksen kansainvälisen työn yksi nimikkokohde on nuorten laitostumisen ehkäiseminen Kambodžassa.
• Tutustu Herättäjä-Yhdistyksen kansainväliseen työhön osoitteessa www.h-y.fi/nimikkosopimukset.