Ylistaron herättäjäjuhlien 1968 tunnus ”Herra käy teidän edellänne” jäi pysyvästi sotkamolaisen Yrjö Sorvarin mieleen.
Aktiivisena eläkeläisenä Yrjö katselee elämäänsä taaksepäin ja näkee siinä Jumalan siunauksen.
– Minulla on sellainen tunne, että olen saanut aina mennä valmiille. Herra on kulkenut edelläni, mutta sitä vaan mietin, että mahdanko osata siitä kiittää?
Iät ajat nuorisonohjaajaelämää
Kuva Yrjö Sorvarin kotialbumista.
Lapsuudenperhettään Yrjö kuvailee hyvin tavalliseksi. Toisin kuin muut perheenjäsenet, hän oli kiinnostunut seurakunnasta ja sen kerhotoiminnasta sekä partiosta. Pyhäkouluun häntä vetivät erityisesti Raamatun kertomukset.
Yrjö keräsi kotikadun kavereitaan partioon ja urheilemaan. Mäkihyppy ja yhdistetty olivat silloin kainuulaispoikien suosikkilajeja.
– Seurakunnan toiminnan parissa oli lapsen hyvä kasvaa. Äitini on kertonut, että halusin jo 12-vuotiaana nuorisonohjaajaksi, onhan tuo minun elämäni ollut ihan kuin nuorisonohjaajaelämää jo lapsena, Yrjö naurahtaa.
Kainuun opistolla on ollut suuri merkitys Yrjön elämässä. Ensimmäisen kerran hän muistelee käyneensä siellä kerhonohjaajakurssilla, ja myöhemmin rippikoulustakin lähdettiin sinne linja-autolla tutustumaan.
Yrjön tiedustellessa Kainuun opistolta itselleen opiskelupaikkaa rehtori Väinö Maunumaa oli sanonut, että opistossa ei ole nyt tilaa, kaikki paikat ovat jo täynnä. Rehtori oli kuitenkin vielä kysynyt häneltä, että miksi sinä aiot isona.
– Nuorisonohjaajaksi, oli vastaus kuulunut.
– Selvä, tule tänne! Kyllä me sinusta nuorisonohjaaja tehdään, Maunumaa oli todennut.
Yrjö muistelee ihmetellen, miten opiston opettajat ja rehtori paneutuivat oppilaisiin ja heidän vahvuuksiinsa. Yhdessä etsittiin polun päitä, ja opettajat lähtivät sitten ohjaamaan nuoria eteenpäin.
Muistolauseita elämän poluilla
Raudaskylän opistosta Yrjöllä on myös hyviä muistoja, jotka ovat kantaneet häntä elämässä.
– Muistan, miten rehtori Jukka Malmivaara käveli salin eteen ja katsoi meitä sanoen: rakkaat nuoret! Kyllä se vaan tuntui silloin hienolta.
Raudaskylän opistolla hänen lempivirrekseen tuli Siionin virsi 129 Herra Jeesus kun täällä vain kanssamme on. Virsikirjassa virren 310 viides säkeistö on Yrjölle merkityksellinen.
Siis te Jeesuksen ystävät armoitetut,
kaikki uskossa vaeltakaatte.
Luja toivonne olkoon, te ahdistetut,
vaikka kiusoja, vaivoja saatte.
Teillä auttaja on,
apu ahdinkohon
tätä tietänne kulkiessanne.
Hän on armollinen,
hän on uskollinen.
Pysykää yhä Jeesuksessanne.
Kainuun opistossa Yrjön lempivirreksi tuli Siionin virsi 50 ja erityisesti sen ensimmäisen säkeistö.
Rakas Herrani, lahjaksi suothan
jo taipuisan sydämen,
että kulkisin vaivojen tiellä
vain tahtosi muistaen.
Ota pois oma voima ja kunto,
anna selkeä itseni tunto
ja nöyryyttä valvoa.
– Virsi opettaa sen, miten ihmisen osuus jää olemattomaksi, ihminen vaan sotkee. Jos oppisin sen ymmärtämään.
Hyvän puolella sosiaalityössä
Yrjö valmistui 19-vuotiaana nuorisotyönohjaajaksi ja ryhtyi innolla työhön. Voimakas halu vaikuttaa rakenteisiin vei hänet kunnan ja kirkon luottamuselimiin.
– Ajattelin, että luottamustehtävissä on mahdollisuus rakentaa lapsille ja nuorille hyvää tulevaisuutta.
Seurakunnan nuorisotyönohjaajana Yrjö teki pitkiä päiviä usein aina iltamyöhään, ja työn merkeissä kuluivat myös viikonloput tämän tästä. Ristiriitaa syntyi, kun aikaa ei jäänytkään omalle perheelle.
– Kyllä siinä itku tuli, kun näin lapsiani vain nukkumassa. Onneksi pääsin Järvenpäähän koulutukseen, jossa koulutettiin vanhoja nuorisonohjaajia diakoneiksi ja sosiaalityöntekijöiksi.
– Työpaikka ja kellokortti löytyivät Sotkamon sosiaalitoimesta, Yrjö kertoo.
Sosiaalityö vei mukanaan. Päivätöiden lisäksi hänellä oli luottamustoimet, ja iltaisin kotona Yrjö saattoikin vielä miettiä työasioitaan, että miten se Matti (nimi muutettu) mahtaa pärjätä? Ja niin piti vielä lähteä katsomaan.
Korkeimman käsissä
Yrjö on Herättäjä-Yhdistyksen Kainuun aluetoimikunnan puheenjohtaja. Seuratoiminta on ollut koronaepidemian vuoksi vähäistä.
– Suuri rikkaus tälle alueelle on yhteistyö Kainuun opiston kanssa. Yhteistyössä järjestetään esimerkiksi Miesten adventtitapahtuma, Naistenpäivät ja Perttulinpäivänä syystoiminnan aloitustapahtuma.
Hänellä on jäänyt mieleen seurapuheen ajatus siitä, miten ei saisi kulkea toisen ohi.
– Voimme olla toisillemme pahoja ihan yrittämättä, miksemme voisi olla myös auttajia, opastajia ja taluttajia. Meidät on luotu maailmaan toisia varten, ja me olemme kaikki korkeimman käsissä.
Sitten Yrjö kertoo nuoruusvuosiensa urheilusuorituksista keihäänheitossa ja mäkihypyssä. Ilmeisen hyvien tulosten lista päättyy yllättäen vakavaan toteamukseen:
– Tärkein asia elämässä on perhe.
Johanna Sointula
Henkilehti.fi 