Kun Jutta Urpilainen sai kutsun puhujaksi Ylivieskan herättäjäjuhlille, entinen EU-komissaari ja valtionvarainministeri valitsi puheensa lähtökohdaksi Johanneksen evankeliumista Jeesuksen kuuluisan huokauksen isälleen ennen vangitsemistaan: “Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä.”

Hän (Jeesus) toivoi sitä silloin, hän toivoo sitä tänään, Jutta Urpilainen lausui lauantain päiväseuroissa juhlakentällä.

– Tässä Suomen yhteiskunnallisessa tilanteessa ja maailman geopoliittisessa myllerryksessä
se kuulostaa tehtävältä meille tälle juhlakentälle saapuneille ja kaikille tähän veljeyteen ja sisaruuteen kutsutuille: että me olisimme yhtä.

Puheen mukaan hyvinvointivaltio on ollut suomalaisille läheisin esimerkki yhteisvastuusta, jolla ykseyttä on ilmennetty. Urpilainen laajensi yhtä olemisen koskemaan kaikkia maapallon ihmisiä. Uskoa koko ihmiskunnan ykseyteen hän nimitti puheessaan radikaaliksi yhdenvertaisuusaatteeksi.

Puhe valmiiksi perhe-elämän ja sodan keskellä

– Kun saan pyynnön puhua jossain, alitajunta alkaa heti työstää aihetta. Puhe muhii ja kypsyy ikään kuin kaiken taustalla, kunnes sitten valmistuu, hän kertoo.

Puhuminen pohjalaisella juhlakentällä oli hänestä vaikuttava kokemus.

– Puheet olivat erinomaisia, niissä oli yhteiskunnallista sisältöä ja oli juhlallista nähdä niin paljon ihmisiä keskittyneenä vain hiljaa kuuntelemaan. Eri-ikäisiä ihmisiä istumassa penkeillä kaikki rauhassa ilman puhelimiaan! hän hämmästelee.

Urpilaisen arki on viimeisen vuoden ajan tarkoittanut kirjan kirjoittamista ja perhe-elämää Qatarin pääkaupunki Dohassa. Siihen on kuulunut myös talvella alkanut Iranin sota, ohjus- ja drooni-iskuja ja räjähdyksiä, rajoituksia arkeen ja heikentynyt turvallisuus.

– Lähi-idän tilanne on vaikuttanut minuun ja vaikutti myös puheeseeni. Sen keskellä olen kirjoittanut myös kirjaani. Ohjuksia on syöksynyt kotini yläpuolella.

Rohkeasti risti kaulassa

Lokakuussa ilmestyvän kirjansa kannessa Urpilaisella on kaulassaan risti, mikä ei ole demaripoliitikoille aina ollut tavallista. Kirjan nimi on Rohkeudella. Kuinka paljon rohkeutta ristin pitäminen poliitikolta on vaatinut?

– Puolueen puheenjohtajaksi tultuani sain vuonna 2008 viestejä, joiden mukaan ei ole sopivaa pitää ristiä näkyvillä. Mutta ajat ovat muuttuneet. Välillä asiaa yhä kysellään kiinnostuneena, komissaariaikanakin usein kysyttiin, mitä se minulle merkitsee. Toisin kuin herättäjäjuhlien puheessa, en kuitenkaan ole siteerannut politiikassa esimerkiksi Raamattua. Minulle se on vakaumus, joka näkyy arvovalinnoissa ja ohjaa päätöksiä ilman, että alleviivaan asiaa.

Urpilainen oli lapsuudenperheensä esimerkin mukaan seurakunnassa aktiivinen nuoruudessaan Kokkolassa.

– Nyt olen elänyt tunnustuksellisena kristittynä muslimivaltiossa, mutta koen, että vakaumukseeni on suhtauduttu siellä hyvin arvostavasti, hän sanoo.

– Avoimesti uskonnollisessa yhteisössä sellainen herättää arvostusta, että ihmisellä on oma
uskontonsa. Meidän yhteiskunnassamme uskontoa halutaan pikemminkin liudentaa, työntää pois ja se halutaan nähdä vain yksityisasiana. Vaikea nähdä, että ihmiset esimerkiksi rukoilisivat julkisilla paikoilla kuten Lähi-idässä, vaan monille suomalaisille avoin uskonnollisuus on vaivaannuttavaa.

Kristilliseen vakaumukseeni on suhtauduttu muslimivaltioissa hyvin arvostavasti.

Urpilaisen mukaan uskonnosta puhutaan eniten erilaisissa poliittisissa ja uskonnollisissa ääripäissä.

– Ääriajattelu on noussut. Mutta samalla ihmisillä on tässä ajassa kaipuu hengellisyyteen. Sodan ja konflilktien vuoksi ja taloudellisesti ajat ovat haastavat. Hengelliselle keskustelulle on tarvetta, mutta osa ihmisistä ajautuu uushenkisyyteen, koska kokee, että vastauksia ei saa kirkolta, hän arvelee.

Toivottomuus vaivaa keskustelua

Suomalainen poliittinen keskustelu huolestuttaa Urpilaista. Hänestä on ollut hyödyllistä seurata suomalaista politiikkaa vaihteeksi etäältä.

– Tulee huoli, kun seuraa suomalaista poliittista keskustelua tällä hetkellä. Se on välillä kovin toivotonta ja siksi ajattelen, että esimerkiksi herättäjäjuhlien viesti toivosta voisi kuulua nykyistä laajemmalle. Puhutaan paljon leikkauksista, mutta onko kuppi meillä todella puolityhjä vai puoliksi täynnä kuitenkin?

– Pimeämpien aikojen läpi pitäisi mennä ennen kaikkea vahvalla näyllä siitä, mitä kohti halutaan mennä.

Politiikan tien raivaajaksi kodin perintönä

Urpilaisen poliittinen kutsumus heräsi nuorena ja puolue löytyi läheltä.

– Tulen poliittisesti aktiivisesta kodista ja olen neljännen polven demari. Kiinnostus politiikkaan syntyi lukioiässä, kun kaksi ystävääni alkoi käyttää huumeita, ja minulla oli vahva tarve tehdä jotain. Tein kuntalaisaloitteen yhdessä ystävieni kanssa huumevalistukseen liittyen ja innostuin politiikasta. Luin kaikkien puolueiden periaateohjelman, ja SDP:ssä minulle tärkeää ovat muun muassa kansainvälinen ulottuvuus, maailmanlaaja liike ja kansainväliset vaikutusmahdollisuudet.

Herättäjäjuhlien viesti toivosta voisi kuulua nykyistä laajemmalle.

Urpilainen oli ensimmäinen nainen valtionvarainministerinä ja EU-komissaarina sekä puolueensa puheenjohtajana.

– Minulle tärkeää on ollut myös se, että olin ensimmäinen nainen kansanedustajana Keski-Pohjanmaalta, hän muistuttaa.

– Odotukset ovat olleet politiikassa naista kohtaan erilaiset ja sukat tai ripset ovat välillä kiinnostaneet enemmän kuin poliittinen vaikuttaminen.

Ajat ovat onneksi tässäkin muuttuneet ja käsitys siitä, millainen on vahva johtaja. Se on pitkään lähtenyt miehisestä roolimallista. Mutta yhtä tärkeää kuin se, että joku rikkoo lasikaton, on se, että monet tulevat perässä, hän toteaa.

Luottamus on kansallisaarre

Mikä on Urpilaisen oma näky tulevaisuudesta, joka pimeän halki voisi viedä?

– Suomi tunnetaan koulutuksesta ja siitä, että kaikkien osaaminen otetaan käyttöön. Suomen visio tulee osaamisesta ja innovaatioista. Meillä on isoja haasteita luottamuksen suhteen, mikä on ollut kilpailuvalttimme. Luottamus siihen, että apua saa, kun tarvitsee, ja että luotamme toinen toisiimme ja että yhteiskunnan turvaverkko toimii. Luottamus on meidän valttimme. Suomi on ollut maa, jossa on voinut luottaa myös yhteiseen järjestelmään ja viranomaiseen.

– Tulevaisuuden näkyni Suomesta on myös maa, jossa siedetään erilaisia näkemyksiä. Hyvinvoivilla ihmisillä on tietenkin parempi luottamus, mutta se ei ole enää kaikkia yhdistävä asia. Yhteistä luottamusta uhkaa polarisoituminen, lapsiperheköyhyys ja työttömyys. Meillä on eniten työttömiä suhteessa koko Euroopassa.

Onneksi käsitys siitä, millainen on vahva johtaja, on muuttunut.

– Visioni Suomi on yhteiskunta, jossa jokaisella on paikkansa, sijansa, jossa jokaisella on mahdollisuudet lähtökohdistaan riippumatta. Kirkolla on oma roolinsa toivon näköalojen vahvistajana. Sen se tekee parhaiten olemalla ihmisen puolella, Urpilainen kuvailee.

Salla Ranta

EU-komissaarina Urpilainen vastasi viisi vuotta EU:n ulkomaansuhteista, erityisesti työssä korostuivat Afrikan valtiot. Niiden haaste ja mahdollisuus on siinä, että lapsia ja nuoria
on niin valtavan paljon.

– Afrikan 1,6 miljardista ihmisestä yli puolet on lapsia ja nuoria. Yhteiskunnista monet ovat aika hauraita ja kuilu kansalaisten ja päätöksentekijöiden välillä on suuri, hän kertoo.

– Asia, josta olen erityisen iloinen on se, että edistimme lasten kouluun pääsemistä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Yritimme kouluttaa lisää opettajia, ettei luokkien tarvitsisi
olla niin suuria. Entisenä opettajana ajattelin, ettei Suomikaan olisi tämä maa ilman mahdollisuutta päästä kouluun.

Koronan aikana EU:ssa tajuttiin myös, että lääkkeet ja rokotteet tuodaan Afrikan maihin lähes täysin ulkomailta.

– Useassa maassa yritämme käynnistää rokotetehtaita, että maanosa voisi olla omavaraisempi lääkkeiden ja rokotteiden osalta. Nämä ovat kaksi esimerkkiä asioista, joilla voi olla mullistava vaikutus.

Salla Ranta

Jutta Urpilaisen koko haastattelun Körttiradiossa voi kuunnella tästä.