Luomakunnan puolesta sanoin ja sävelin

Taiteilijapariskunta Kaija Pispa ja Jaakko Löytty on nostanut esiin myös luonnon arvoja.

Tammikuun lopun harmaa pakkastuuli kiukuttelee hyytävän kylmänä Tampereen Hyhkyn kaupunginosassa. Kaija Pispan ja Jaakko Löytyn kodissa lämmittävät vielä Zimbabwen tuoreet matkamuistot.

Kuukaudenpäivät kuluivat nopsaan heidän tyttärensä Ruusa Gawazan perheen luona kauniin luonnon keskellä. Gawaza toimii Zimbabwessa Suomen Lähetysseuran lähettämänä ilmastoasiantuntijana.

Pyhäjärven rantamilla asuvalla pariskunnalla on meneillään juhlavuosi, kun he molemmat viettävät kevään kuluessa 70-vuotissynttäreitään.

Alussa olivat lapsuuden maisemat

Kaija Pispan lapsuuden maisemat ovat Ylöjärvellä. Maalaistalossa elettiin lähellä luontoa.

– Luontokokemukseni ovat konkreettisia ja fyysisiä: eläimiä, kasveja, metsä. Luonto oli elimellinen osa elämääni.

– Olimme sellainen retkeilijäperhe! Vietimme tiettömällä Näsijärven rannalla sijainneessa saunamökissä ihania aikoja. Elimme siellä hyvin alkeellisesti ja olimme kuin villi-ihmiset!

Jaakko Löytty muutti vuoden ikäisenä vanhempiensa kanssa Namibiaan. Varhaislapsuutensa hän asui maaseudulla sijainneella lähetysasemalla. Lapsuuden maisemaan kuului palmupuita, hirssipeltoja, paikallisten asukkaiden asumuksia, aasien huutoa ja käärmeitä.

– ”Ihmisten ilmoille” lähtiessämme ajoimme Etoshan luonnonpuiston läpi ja siellä näin villieläimiä, elefantteja, leijonia, kirahveja.

Swakopmundin kaupungissa vietetyt kouluvuodet olivat koti-ikävää täynnä. Niinpä hänen luontokokemuksissaankin kuvastuu kaipaus: Atlantin valtameren äärettömyys ja kylmä merivirta Etelämantereelta, hiekkaerämaan silhuettina kaukaiset vuoret, villi autius.

Koululaiset kävivät katsomassa toimintaelokuvia, joista syntyi unelmia.

Kanadalainen uudisasukas meloi pipo päässään huumaavan kaunista jokea pitkin ja me pojat innostuimme siitä niin, että virkkasimme itsellemme pipot! Toinen leffa sai minut haaveilemaan, että minusta tulisi suurriistan metsästäjä.

Kaikki kuolee – luonnonsuojeluahdistusta

Pentti Linkolan kurssikaveri oli Kaija Pispan keskikoulun ja lukion biologian opettaja. Hän oli myös saanut voimakkaan luonnonsuojeluherätyksen ja maalasi oppilaille voimakkaita tulevaisuudenkuvia. Pispan vanhemmat moittivat opettajaa ajattelemattomaksi.

– Koin 13–14-vuotiaana hirvittävää ahdistusta luonnon puolesta. Aikuiset eivät halunneet ajatella asiaa, ja jos sanoin pelkästään sanan ”luonnonsuojelu”, monet nauroivat.

Hän yritti puhua sukulaissedälleenkin, joka päätti Metsähallituksessa isoista avohakkuista, mutta sai vaan naurut päälleen.

– Ymmärrän ihan sydänjuuriani myöten tämän ajan nuorten ilmastoahdistusta, Pispa sanoo.

Luonnonsuojeluun liittyvät teemat tulivat Jaakko Löyttyä lähelle, kun hän muutti perheensä kanssa 12-vuotiaana Tampereelle ja aloitti koulun Reaalilyseossa eli Rellussa.

– Koulusta mentiin Nykytaiteen museoon katsomaan Kimmo Kaivannon näyttelyä. Mieleeni on jäänyt teos, jossa Suomenlahti oli täynnä lumpeenlehtiä. Kokemus oli hyvin voimakas ja tuli tunne, että tekijä on tosissaan.

Pispalla on samanlaiset tuntemukset näyttelystä. He muistelevat myös luonnonsuojeluaiheisia julisteita, kuten potassa oleva maapallo ja siivet levällään liitävä merikotka.

Biologianopettaja esitteli koululaisille myös Rachel Carsonin teoksen Äänetön kevät. Vuonna 1962 julkaistu teos kertoo siitä, miten kemiallisesti valmistetut hyönteismyrkyt kulkeutuvat ravintoketjussa ja millaisia vaikutuksia niillä on luontoon ja ihmisten terveyteen.

– En uskaltanut lukea kirjaa, jo sen nimi sai aikaan valtavia mielikuvia – se riitti, Pispa kertoo.

Löytty muistelee ensimmäisten laulujensa ennen rippikoulua olleen täynnä maailmanlopun läheisyyttä. Miten kaikki kuolee ja maailmaan ei jää kuin lumenluojia.

– Silloin tuntui siltä, että ei voi tehdä mitään, mutta nyt olen saanut tehdä Hämeenlinnan seurakunnan tilaaman Martta-oratorion libreton. Nuoret ovat pääosassa ja teemana on ilmastonmuutokseen liittyvä ahdistus. Tämä on ollut minulle valtavan tärkeä asia! Pispa sanoo.

Martta-oratorion säveltää Janne Salmenkangas ja mukana on orkesteri sekä useita kuoroja.

Ymmärrän ihan sydänjuuriani myöten tämän ajan nuorten ilmastoahdistusta.

Luomakunta lauluissa ja teksteissä

Pentti Linkola on ollut Pispalle innoittaja ja idoli sekä Pispan luoman Prinssi Pipariksi -hahmon esikuva. He tapasivat toisensa ensimmäisen kerran Helsingin kirjamessuilla.

– Esittelin yleisölle Meiramiina ja metsän prinssi -kirjaani, kun näin hänet kuuntelijoiden joukossa! Kylmät väreet menivät pitkin selkääni, mutta Jaska raahasi minut Linkolan luo. Annoin hänelle kirjan ja myöhemmin tavatessamme kalakaupoilla hän kertoi lukeneensa sen.

Linkola kävi myös Löytyn konserteissa. Kerran hän oli tullut konsertin jälkeen kyyneleet silmissään kiittämään Luomakunnan laulusta. Hän oli myös hyvin vaikuttunut Kahden maan kansalainen -laulusta.

Löytyn edellisellä albumilla on kaksi uutta luontoaiheista laulua, joiden sanat ja sävelet ovat hänen: Planeetta maa sekä Viljellen ja varjellen.

Siionin virressä 157 Maan, taivaan Herra, Luoja on Kaija Pispan teksti. Hän on tehnyt paljon runoja eläimistä ja Kärpäslätkää -runokirjassa on luonnonsuojeluruno Mielikki metsän emäntä.

Kummalliset ovat laulujen tiet

Hurjaksi hitiksi yltäneellä Raakkulaululla on hauska tarina. Vuosi ennen viime syksynä tapahtunutta Kainuun raakkukatastrofia pyysi Ylöjärven luonnonsuojeluyhdistys Löytyltä ja Pispalta laulua heidän Raakkujaiset-tapahtumaansa. Tavoitteena oli kertoa alueen raakkujokien tilanteesta.

Pariskunta otti haasteen vastaan ja he päättivät tehdä laulun Heikki Salon biisintekoleirillä Kreetalla.

– Olihan se melkoinen kontrasti, kun Kaisu hioi tekstiä oliivipuun alla ja minä tapailin melodiaa ukulelellä Kreetan lämpimässä illassa, Löytty muistelee.

Ylöjärven Raakkujaisten jälkeen laulusta tuli viime syksynä varsinainen hitti Kainuun tapahtumien yhteydessä.

– Laitoimme laulun Facebookin Kirjallisuuden ystävät- ja Jaakko Löytty -kerho -ryhmiin. Niin laulu lähti maailmalle!

Lauluntekijöiden yhteistyössä yhdistyvät sävelkorva ja kielikorva. Puitteet olivat Kreetalla idylliset, mutta useimmin ne ovat hyvin arkiset.

Useimmiten teen sanat säveleen, mutta myös toisinpäin. Kun Jaska tekee tekstin, hän haluaa heti palautetta. Saatan korjailla rytmiä, riimejä ja saada säkeet yhtä pitkiksi, Pispa kertoo.

Yhteistyössä yhdistyvät sävelkorva ja kielikorva.

Juhlan aika

Pariskunnan juhlavuosi käynnistyy maaliskuussa Elämä piirtyy pientareelle -kiertueella.

– 20 konsertin kiertueen ideana on laulaa lauluja urani varrelta. Aloitan Tahdon kiittää Herraa – laululla ja siitä edetään uusimpiin lauluihin, Löytty kertoo.

Mukana kiertueella on muusikko Sami Asp. Hänen studiollaan on tehty myös Löytyn uutuusalbumi Elämä piirtyy pientareelle.

– Kaikki levyn laulut ovat syntyneet yhteistyössä jonkun toisen kanssa. Levyn teema on kiitollisuus menneestä elämästä.

– Siellä on myös edesmenneen ystävämme Tarvo Laakson sävellys Jaskan tekstiin Herra sinun käsissäsi on elämäni. Tarvo sävelsi laulun viimeisinä hetkinään, Pispa kertoo.

Salon herättäjäjuhlille ilmestyy Heimo Hatakan kirjoittama teos Luomiskertomus: Kaija Pispan ja Jaakko Löytyn elämä. Tekeillä on myös Niilo Rantalan ja Antti Vuoren dokumenttifilmi.

Ympäristösynninpäästö

Kaiken tämän riennon keskellä Löytty ja Pispa nauttivat hiljaiselosta kesämökillään. Vanhojen kuusien keskellä laulavat linnut ja kaikki tarpeellinen on lähellä.

– Olemme ihan metsän keskellä. Viihdymme siellä niin kauan, kun saamme auringosta energiaa. Meillä on oma kaivo ja aggregaatti vain pahan päivän varalle, Pispa kuvailee.

– Suremme lentämistämme, ympäristösyntiämme, mutta kesämökkimme on meidän ilmastokompensaatiomme. Elämme siellä toukokuusta syyskuuhun lähes omavaraisina, Löytty toteaa.

Johanna Sointula