Hauras ja kummallinen elämä

Eikö Kristuksen ihmisyys tarkoita, että meidän pitää nähdä toisissamme jotain merkittävämpää kuin rujous ja virheet, Janne Saarikivi kysyy.

Vaasan herättäjäjuhlia vietettiin heinäkuussa epävakaisessa säässä. Kosteusongelmien aiheuttamasta sähkökatkosta johtuen jäi sunnuntain päätösseuroissa puhuneen Janne Saarikiven puheen loppu kuulumatta Körttiradiossa ja tallentumatta ääniraidalle.
Puheen voi kuitenkin lukea kokonaisuudessaan täältä.

Sähkökatko tuli kriittisellä hetkellä. Janne Saarikivi oli juuri lopettelemassa puhettaan Vaasan herättäjäjuhlien päätösseuroissa, kun äänentoisto lakkasi toimimasta.

Kaikeksi onneksi seuraväeltä jäivät kuulematta vain pari viimeistä virkettä. Saarikivi sai sanottua sanottavansa: Luoja on käsityskykymme ulkopuolella, mutta Nasaretin Jeesus oli ihminen. Suhteemme Jumalaan rakentuu siitä, miten kohtaamme toisemme. Sanoilla luodaan rakkautta ja vihaa.

Kielentutkija, dosentti ja tietokirjailija Saarikivi oli käynyt aiemmin puhumassa körttiseuroissa Helsingissä. Moni oli ehdottanut häntä puhujaksi myös herättäjäjuhlille.

Saarikivi vietti Vaasassa koko viikonlopun ja pyöri juhla-alueella. Mukana olivat lapset ja koira, ja oleminen oli sen mukaista, liikkuvaista. Tuttujen kanssa tuli rupateltua, kuunneltua sananen sieltä ja virrenpätkä täältä.

Meditatiiviset seurat

Pari viikkoa herättäjäjuhlien jälkeen istumme Saarikiven talon pihassa Helsingin Toukolassa. Hänen mieleensä jäivät juhlilta hengellinen suvaitsevaisuus ja seurojen meditatiivinen muoto, virsien ja lyhyiden puheiden vuorottelu.

– Körttiläisyydessä näkyy minusta se ajatus, että elämä ja usko eivät ole toisistaan erillisiä. Ei ole olemassa maailmankatsomusta ja siitä erillistä uskonnollista maailmankatsomusta. Se, miksi täällä ollaan tai miksi on kärsimystä, ovat elämän itsensä kysymyksiä, eivät jonkin uskonnon kysymyksiä.

Janne Saarikiven näkemyksiä on voinut viime vuosina seurata tiiviisti julkisuudessa. Hän on kommentoinut ajankohtaisia asioita Ylen Aamun Jälkiviisaissa, kirjoittanut kolumneja Ylelle ja Helsingin Sanomiin.

Julkisten puheenvuorojen tahti tihentyi sen jälkeen, kun Saarikivi jäi työttömäksi Helsingin yliopistosta vuonna 2021. Muutos oli suuri, sillä hän oli työskennellyt yliopistomaailmassa siviilipalvelusajasta lähtien koko aikuiselämänsä, viimeksi professorina suomalais-ugrilaisten kielten laitoksella.

Saarikivestä on tullut tuttu puhuja myös kirkon tilaisuuksissa. Aihepiirissä ei sinänsä ole hänelle mitään uutta. Lapsuudenperhettään hän kuvaa hengellisesti laimeaksi, tai ainakaan vanhemmat eivät vaikuttaneet miettivän sellaisia asioita.

– Jostain syystä minusta tuli silti kova uskovainen jo hirveän varhain.

Lähimmäisten lokeroiminen ja määritteleminen on kaukana heidän rakastamisestaan.

Hartauskirjat ja helluntaiseurakunta

Nörtti, yksinäinen ja epävarma. Sellainen Saarikivi kertoo olleensa lapsena. Kavereiden puutteessa hän luki kotoa löytyneet kirjat, myös hartauskirjat. Sellainen oli lukemisto Valoa ja voimaa elämän tielle, jonka ruotsalainen Aurore Tisell kokosi 1900-luvun alussa.

Kirjan oli tuonut Saarikiven perheeseen äidinäiti. Sekä hän että isänäiti välittivät lapsenlapselleen hengellistä perintöä.

Varhaisteini-iässä, kun Saarikivellä jo oli ystäviä, yksi heistä alkoi viedä häntä mukanaan helluntaiseurakuntaan. Saarikivi muistaa, että maailmanloppua odotettiin, esiaviollinen seksi oli kiellettyä, samoin hevimusiikki. Toisaalta Raamattuun tutustuttiin perusteellisesti ja yhteisöllisesti.

Myöhemmin Saarikivi viihtyi kotiseurakuntansa Huopalahden avaramielisessä nuortentoiminnassa pitkälle yli isosiän.

Vuonna 1989 Saarikivi aloitti Kallion ilmaisutaidon lukion ja tutustui siellä ihmisiin, jotka sittemmin perustivat vuosituhannen vaihteessa suursuosiota niittäneen Ultra Bra -yhtyeen. Hän kirjoitti yhtyeelle muutaman laulutekstinkin. Ultra Bran pääsanoittajana tunnettu Helsingin apulaispormestari Anni Sinnemäki on kertonut julkisuudessa rohkaistuneensa sanoitusten tekijäksi osittain siksi, että halusi kilpailla älykköystävänsä Janne Saarikiven kanssa. Sinnemäkeä kismitti, että Saarikivi kirjoitti kuusi laudaturia ja hän vain viisi.

Ylioppilaskirjoitusten jälkeen Saarikivi aloitti opinnot kahdessa Helsingin yliopiston tiedekunnassa: humanistisessa ja teologisessa. Suomalaisugrilainen kielentutkimus kiinnosti, sillä Viro oli juuri itsenäistynyt. Kielistä tuli lopulta hänen uransa, teologian maisterin tutkinnosta Saarikivi arvioi suorittaneensa noin puolet.

Opiskeluaikana Saarikivi liittyi Suomen Kristillisen Ylioppilasliiton julkaiseman Etsijä-lehden toimitukseen. Sieltä löytyi ystäväpiiri, ja siellä vahvistui identiteetti kirjoittajana.

Mahdollinen pappeus

Vähemmän yleisessä tiedossa on, että Saarikivi harkitsi myös pappeutta, eikä se kuulemma ole mahdotonta vieläkään.

Koska Saarikivi on kielentutkija, hänelle on ominaisinta lähestyä teologiaa sanojen kautta. Herättäjäjuhlien puheessaan hän totesi, että vaikka sana risti periytyy sanasta Kristus, se tulee arkisesti vastaan jokaisessa sanaristikossa ja tienristeyksessä.

– Ristissä näkyy konkreettisesti Jumalan tuleminen lihaksi. Kristus on tullut ihmiseksi ja risti arkipäiväiseksi sanaksi.

Saarikivi on pyöritellyt sana-ajatuksiaan sellaisiksi populaareiksi tietokirjoiksi kuin Rakkaat sanat ja Hankalat sanat. Lienee paikallaan heittää teologinen haaste ristin lisäksi muutamasta muustakin kristinuskon keskeisestä sanasta.

Mitä hän tuumii sanasta synti?

Saarikivi toteaa, että Isä meidän -rukouksen pohjana oleva kohta on Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeissa erilainen: Matteuksen evankeliumissa Jeesus puhuu velkojen anteeksi antamisesta ja Luukkaan evankeliumissa syntien.

– Tämä velan ja synnin samaistaminen on läsnä velkapelkoisessa yhteiskunnassamme ja pikkuporvarillisessa kurikulttuurissamme, Saarikivi sanoo. Historian Jeesusta kiinnostivat konkreettiset talouskysymykset, hän jatkaa.

– Markuksen evankeliumissa Jeesus on mahdoton räyhääjä ja hullu, joka kulkee paiseisten ja juoppojen keskellä, ja naapurit sanovat, että nyt se on mennyt sekaisin. Jeesus ei ole mikään hengellistetty henkilö, vaan ronski äijä, joka käy taistelua sekä rahan valtaa vastaan että terveyden ja hulluuden määrittelyvaltaa vastaan.

Se, miksi täällä ollaan tai miksi on kärsimystä, ovat elämän itsensä kysymyksiä, eivät jonkin uskonnon kysymyksiä.

Kristinusko on konkreettista

Entä armo? Suomen kielessä sana on johdos sanasta armas, rakastettu. Toisaalta armas tarkoittaa raukkaa, poloista tai haavoitettua, sillä se juontuu germaanisesta sanasta arm, joka puolestaan merkitsee kättä tai olkapäätä. Armasta kannetaan käsillä tai olalla.

– Samasta sanajuuresta tulee myös armeija, joka kantaa aseita. Tästähän saisi maanpuolustuksen teologiaa, Saarikivi innostuu.

No, anna mennä!

– Kun aseet haavoittavat, tarvitaan armoa.Mutta ehkä armeijakin on hyödyllinen olemassa ja voi puolestaan olla se, joka kantaa.

Mitä Saarikivi sitten ajattelee ylösnousemuksesta?

Suomen kielessä sana on konkreettisempi kuin monissa muissa kielissä. Saarikivi pitää kristinuskon konkretiasta muutenkin: siitä, että usko on sidottu Jeesuksen mukana tiettyihin paikkoihin ja tiettyyn aikaan.

– Ihmiset ovat silloinkin olleet vallanhaluisia, väkivaltaisia ja paskamaisia, ja toisaalta hyviä, fiksuja ja armeliaita. Jeesus ei ollut mikään laajasti rakastettu ihminen, mutta hänen kauttaan voimme lähestyä Jumalaa. Eikö se Kristuksen ihmisyys tarkoita, että meidän pitää nähdä toisissa ihmisissä jotain merkittävämpää kuin heidän rujo ja graavi olemuksensa, virheensä ja puutteensa? Meidän pitää suhtautua lähimmäisiin niin, että he ovat Kristus.

Some, lumemaailma

Todellisuus on kuitenkin toisenlaista, täynnä tuomitsemista. Tuomitseminen on ollut Saarikiven mielessä paljon, sillä se surettaa ja ahdistaa häntä. Lähimmäisten lokeroiminen ja määritteleminen on kaukana heidän rakastamisestaan. Ja Jeesus käski rakastaa jopa vihollista!

– Siinäpä sitä onkin hommaa.

Yksi keskeinen tuomion areena on sosiaalinen media. Saarikivestä se on sinänsä ymmärrettävää.

– Uusien medioiden mukana tulee uusia valtarakenteita. Nyt meillä on paitsi sananvapaus, myös julkaisemisen vapaus, ja se tulee varmaankin tuhoamaan vanhan demokratian rakenteet. Tähän kaikkeen liittyy vihaa ja kiukkua.

Julkisena kannanottajana Saarikivi on saanut siitä osansa. Hän sanoo siksi käytännössä poistuneensa sosiaalisesta mediasta kokonaan. Nykyään hän pitää sitä lume- tai valhemaailmana.

– En oikeastaan halua tietää niin tarkkaan, mitä ihmiset sanovat kolumneistani. Mieluummin säilytän integriteettini ja kirjoitan, mitä ajattelen.

Saarikiveä ihmetyttää, että monille ihmisille asiat vaikuttavat olevan varsin selviä. Miten ihmiset tietävät niin tarkasti, mitä asioista pitää ajatella tai miten heidän kuuluu toimia? Hänestä kaikki on pohjimmiltaan kummallista, käsittämätöntä ja haurasta.

– Elämän merkityksellisyys lävistää kaikki hetket pohjalla olevana bassona. Tämän kaiken kummallisen saan nähdä, ja se voi koska vain katketa tuskanhuutoon.

Saarikiveä ihmetyttää, että monille ihmisille asiat vaikuttavat olevan varsin selviä.

Laulu 30 vuoden takaa

Haastattelun jälkeisenä päivänä päässäni soi sitkeästi kappale Ultra Bran ensimmäiseltä levyltä. En ole kuullut sitä aikoihin, enkä heti keksi, miksi sitä hyräilen. On googlattava.

Ja kyllä, Säkeitä Erwin Rommelille on Janne Saarikiven sanoitus.

Kappale kertoo natsi-Saksan sotamarsalkasta, jonka muistetaan toimineen ajassaan epätavallisen kunniallisesti. Lyriikoissa Saarikivi osoittaa sanansa hänelle.

Niiden perusteella Saarikiven taustavire on tuttu jo 30 vuoden takaa:

Jos eläisit tänään et kiinnostaisi minua vähääkään / olisit insinööri tai sotilas / ja minä olen humanisti / et ymmärtänyt taidetta / kauniista luostarista sanoit että laittaisit siihen korsun.

Sinä elit väkivallan ajassa ja ammattisi oli sota / lähetit joka päivä tuhansia varmaan kuolemaan / olit silti suurempi kuin brutaali aika ympärilläsi / täytit vaikeimman käskyn – osasit rakastaa vihollista.

Meri Toivanen