Tulossa luettuna.
Lukijana Liisa Honkanen.
Kveekarit ovat maailman körttiläisiä, voisi joku sanoa. Monet seikat yhdistävät näitä kahta liikettä. Mutta erojakin on.
Kuvasin opiskelijoiden siioninvirsiseuroja kanadalaiselle isäntäperheelleni: ”Ihan kuin kveekarit!”
Nyt viimein pääsin selvittämään, mistä on kysymys.
Virallinen nimi Suomessa on Ystävien uskonnollinen seura Kveekarit. Liikkeeseen kuuluvat puhuvat itsestään ja toisistaan Ystävinä, Friends. Englannin sana Quaker tarkoittaa vapinaa tai tärinää. Sitä voi kokea, kun henki antaa ajatuksen jaettavaksi.
Henki puhuu hiljaisuudessa
Kveekarikokoukseen tullaan rauhassa ja asetutaan hiljaa istumaan ympyrään.
Siioninvirsiseuroissa on joskus vaivautunut hiljaisuus, kun odotetaan virttä tai puhetta.
Kveekarihartaudessa on toisin. Musiikkia tai yhteislaulua ei ole. Kenenkään ei odoteta vastaavan puheeseen.
– Puhe ei ole kutsu keskusteluun, kertoo Jaana Erkkilä-Hill.
Jälkeenpäin voidaan jutella tarkemmin kahvi- tai teekupin äärellä ajatuksista.
Helsingin hartauskokouksen jälkeen haastateltaviksi jäivät Jaana Erkkilä-Hill, Sakari Oksanen ja Synnöve. Myöhemmin keskustelin tamperelaisten Leena Lampelan ja Lari Junkkarin kanssa.
– Hiljaisuus ei ole pelkästään hiljaisuutta, vaan se on odottavaa hiljaisuutta. Kuuntelemme hartauden aikana jaetun sanoman valppaina. Se ei välttämättä puhuttele kaikkia, mutta joillekin se tuo viestin Jumalalta, Sakari Oksanen kuvaa.
– Onko pakottava tarve sanoa?
– Silloin voi alkaa vapisuttaa, ja sydän alkaa lyödä enemmän, tarkentaa Synnöve.
Hiljaisuus ei ole pelkästään hiljaisuutta, vaan se on odottavaa hiljaisuutta.
Tunnistan tunteen: muistan, miten sydän jyskytti ja veri nousi poskille, kun ensimmäisen kerran rukoilin ääneen seurakuntanuorten rukoushetkessä. Sama tunne tuli, kun ensi kerran sain puristettua itsestäni pari lausetta Körttikodin seuroissa.
Vapaus olla sanomatta mitään
Hiljaisuuden alussa luen minulle ojennetut esitteet. Keskityn löytämään sopivan asennon sekä olemaan häiritsemättä muiden hiljaisuutta. Mietin haastattelukysymyksiä. Viimeisen vartin aikana löydän mieleeni rukouksen sanoja.
Tunnin hiljaisuuden jälkeen hartauden vastuuhenkilö nousee seisomaan ja me muut hänen mukanaan. Tartumme toisiamme käsistä, katsomme silmiin ja nyökkäämme tervehdykseksi.
Sitten rauhallinen keskustelu täyttää tilan tarjoilun lomassa. Osallistujat kertovat hiljaisuuden aikana nousseista ajatuksistaan. Yhden ajatus ei muotoutunut hartauspuheeksi, ja se kertoo minulle kveekaripuheen ja seurapuheen erosta.
Seurapuhe on usein etukäteen pyydetty, ”valmisteltu spontaani puhe”. Joskus aasi etsii siltaa pitkään, kun puhujan ajatukset, virret ja muiden sanat risteilevät puheessa.
Kveekarihartauden puhetta ei pyydetä etukäteen. Ajatuksen olisi hyvä olla loppuun saakkamietitty. Keskeneräisiä tai puolinaisia ajatuksia ei kannata sanoa ääneen.
Epämuodollista ja totuudellista
Suomessa on ollut kveekareita 1930-luvulta. Englantilainen George Fox oli liikkeen perustaja. Hän irtautui organisoidusta uskonnollisuudesta kokonaan. Jokaisessa ihmisessä on jumalallinen valo, eikä pappeja, seremonioita tai rituaaleja tarvita.
Ystävillä ei ole uskontunnustusta, vaan elämäntapa. Keskeiset arvot ovat rauha, oikeus, yhteisöllisyys, tasa-arvo, yksinkertaisuus sekä totuus ja rehellisyys.
Jeesuksen elämä ja opetukset ovat tärkeitä, ja toimivat esimerkkinä suhtautumisesta toiseen ihmiseen ja maailmaan.
Herännäisyydessä arvostetaan pappisvirkaa ja sakramentteja epämuodollisuudesta ja tasa-arvon ihanteesta huolimatta. Körtit nimenomaan haluavat kiinnittyä kirkkoon. Sen huomaa herättäjäjuhlien ehtoollisenjaossa tai rippikoulujen järjestämisessä.
Toisaalta konventikkeliplakaattia uhmattiin, ja kolehtia kerättiin sakoista huolimatta.
Etsivä löytää
Synnöve kasvoi kveekariperheessä. Nuorena aikuisena hän pääsi rauhantyötä tekevään New Yorkin Pendle Hill -keskukseen:
– Näin aatteen toimivan käytännössä. Siellä tehtiin myös slummi- ja päihdetyötä, hän kertoo.
Myös Jaana Erkkilä-Hillin lapsuudenperhe oli kveekareita.
– Lukion jälkeen menin Woodbrooke Collegeen Englantiin. Sieltä pääsin vapaaehtoistyöhön Itävaltaan kehitysvammaisten lastenkotiin.
Moni nuori aikuinen osallistuu vaikkapa kansainväliseen työleiritoimintaan ja omaksuu arvot sitä kautta.
Sakari Oksanen asui Kiinassa 15 vuotta sitten, missä hän teki ”Religion Matic” -testin.
– Ohjelma päätteli, että olen kveekari tai universalisti. Kiinnostuin. Nuorena kävin kirkossa, mutta nykyään näen opilliset asiat toisin.
Leena Lampela löysi 20 vuotta sitten kirjastosta buddhalaisten kirjojen seasta pienen oranssin vihon Hiljaisuuden voima, kveekarien vaihtoehto.
– Sen myötä tutustuin Johanna Saresvuohon, ja Tampereella aloitettiin uudelleen hiljaiset kokoukset. Löysin oman hengellisen yhteisöni.
Lari Junkkari taas on luterilainen pappi ja ollut kiinnostunut kveekareista pitkään:
– Tampereella 12 vuotta sitten muutin taloon, jonka alakerrassa pidettiin kokouksia.
Omaa oppia ei ole
Kveekarit eivät keskity opillisuuteen, eikä pelastus tai kuolemanjälkeinen elämä ole keskeistä.
– Taivasten valtakunta toteutuu tässä elämässä. Tapahtumat ja tekemisemme syntymän ja kuoleman välissä ovat olennaisempia, kertoo Oksanen.
– Jokaisella on mahdollisuus tavoittaa Jumala tai Korkein Voima itse, ilman mitään välittäjiä, Lampela toteaa.
– Jumala on suuri mysteeri, ei mikään paketti, Junkkari kuvaa.
– Kveekarien jumalanpalvelus on kohtaamista ja vastuunkantamista arjessa. Yhtenä päivänä viikossa ollaan hetki hiljaa yhdessä, ja siitä saadaan suuntaa arkeen.
Moninaisuus yhdistää
Ystäviä on kaikissa maanosissa, ja heitä on kolmenlaisia: evankelikaalit, liberaalit ja ortodoksit. Suomen kveekarit ovat liberaaleja.
Afrikan evankelikaaleilla on tunnustetut saarnaajat. Laulu ja tanssi on yleistä, samoin lähetystyö, kun muut julistavat lähinnä elämällään.
Ortodoksikveekarit tunnistaa kveekariasusta ja Raamatun käytöstä. Heitä on Amerikassa ja joitain Britanniassa.
Ajatusten moninaisuus nähdään rikkautena, eikä niitä tarvitse harmonisoida tai yhtenäistää.
Britanniassa on myös muslimi- ja uskonnottomia kveekareita. Suomessa noin puolet on luterilaisia tai ortodokseja. Ystävien uskonnollisessa seurassa on kolmisenkymmentä varsinaista jäsentä, mutta toiminnassa on mukana monia Ystävien ystäviä.
– Ajatusten moninaisuus nähdään rikkautena, eikä niitä tarvitse harmonisoida tai yhtenäistää, Synnöve selittää.
Tasa-arvoa ja yksinkertaista elämäntapaa
Kveekarien arvoista ja elämäntavasta puhutaan tienä.
Keskeinen opas on Faith and Practice -kirja. Vanhimmat osat ovat 1600-luvulta, ja sitä
päivitetään aika ajoin.
Yksinkertaisuuden korostus vaikutti pukeutumiseen, sisutukseen, käytökseen. Kaikkia alettiin puhutella samalla tavalla.
Toisen maailmansodan jälkeen liikkeen piti tehdä valinta. Kveekaripuku sai jäädä.
– Kveekarit ovat ensimmäisten joukossa olleet edistämässä myös sateenkaari-ihmisten oikeuksia, kertoo Lampela.
– Se on yksi maailman radikaaleimpia ja uudistuvimpia liikkeitä. Suomessa herännäisyyden kehitys on tapahtunut samalla tavalla, Junkkari toteaa.
Rauhaa ja rakkautta
Lari Junkkari nostaa tärkeimmäksi arvoksi rakkauden:
– Se on elämän ja toisen ihmisen olemassaolon vahvistamista. Huolehdin, että kasvit, eläimet, ilma ja maa saavat tukea.
Ystävät toimivat paljon rauhan hyväksi ja edistävät diplomatiaa. He saivat Nobelin rauhanpalkinnon 1947 puolueettomasta työstään toisessa maailmansodassa.
– Kveekareilla oli suuri vaikutus orjuuden lopettamiseen, huomauttaa Junkkari.
– Ilmastotyö on tärkeää maailmanlaajuisesti, Lampela kertoo.
– Britannian kveekarit ovat iäkkäitä, mutta monet ovat mielenosoituksissa päiväkausia. Yksi voi kastella toisen aktivistin kukkia tai viedä ruokaa mielenosoitukseen.
– Vankilatyötä on tehty alusta lähtien.
– 1600-luvulla periaatteet olivat todella radikaaleja. Vähitellen ne ovat levinneet yhteiskuntaan ja maailmalle.
Körtit ja kveekarit
George Fox seuraajineen joutui ulos Englannin valtiokirkosta, kun taas Paavo Ruotsalainen löysi ymmärtäjiä ja tukijoita luterilaisista papeista. Fox arvosti raittiutta, mutta Ukko-Paavo ryyppäsi tekopyhiä kiusatakseen. Myös hän piti rehellisyyttä tärkeänä. Kveekarien tasa-arvoisuus nousee jumalallisesta valosta. Herännäisyyden sanoma on yhtäläinen syntisyys Jumalan edessä.
Körtit korostavat Kristusta syntien sovittajana ja lunastajana, ja tuonpuoleisuudella on merkitystä, koska armo koskee kaikkia. Kveekarit eivät pohdi iankaikkisuutta, vaan keskittyvät tekemään tästä maailmasta kaikille paremman paikan.
Körttiläiset toimivat osin samalla tavalla kuin kveekarit, mutta lähtökohdat ovat erilaiset.
– Seuroissa on paljon tuttua, mutta kaipaan enemmän hiljaisuutta virsien väliin, Lampela kertoo.
Leena Väyrynen-Si
Henkilehti.fi 