Köppänen: Köppäsen ikioma rippikoulu

– Minä haluaisin rippikouluun, sanoi Köppänen yhtenä kirkkaana kesäpäivänä.
– Minkä takia? Sanni ihmetteli. Köppänen raaputti korvantaustaansa.
– Kaikki muutkin pääsevät sinne. Mumma silloin nuorena, äitisi, ja sinäkin jonain päivänä. Kyllä körttiörkkienkin pitää päästä.
~ Artikkeli on tilaajille, mutta lisämateriaali kaikille

Köppänen: Suojaasi minut peitä

Kangaskasan alta kuului tyytyväinen hyräily, ja välillä Köppäsen korvanlehti pilkisti jonkin läpän alta esiin. Sanni ja mumma kokosivat tukikeppejä ja pujottivat niitä paikoilleen kankaassa oleviin kujiin. Pian teltta oli valmis.
~ Artikkeli on tilaajille, mutta lisämateriaali kaikille

Köppänen: Armon suuri taideteos

-Katso, mumma, mitä mä piirsin! huudahti Sanni ja kiikutti ison paperin mumman luo. Niin istuttiin vierekkäin ja katsottiin jokainen kukka, perhonen ja kissa, jotka kuvaan olivat ilmestyneet.
-Oletpa tehnyt tarkkaa työtä, ihasteli mumma. -Tämä on oikea taideteos.
~ Artikkeli on tilaajille, mutta lisämateriaali kaikille

Köppänen: Lohduksi toisillemme

Olisi pitänyt lähteä mummaa katsomaan, mutta tänään Sannia ei huvittanut. Tänään oli se päivä, kun mumma ei ollut iloinen oma itsensä. Oli paapan kuoleman vuosipäivä ja silloin mumma oli erilainen — hiljainen ja surullinen. Mumma oli kyllä selittänyt, että suru saa tulla aina välillä, mutta Sanni ei pitänyt siitä. Suru tarttui ja Sannikin tunsi olonsa kurjaksi, kun mummaa itketti.
~ Artikkeli on tilaajille

Köppänen: Vielä jaksan toivoa

– Kun istun tässä ihan tuolin reunalla ja suljen silmäni, voin melkein kuvitella istuvani juhlapenkissä. Voin kuvitella auringon, joka lämmittää käsivarsiani, ja ruohon tuoksun. Kuvittelen myös virrenveisuun ja kenttäkuulutukset. Mutta kun avaan silmäni, olen yhä tässä.
~ Artikkeli on tilaajille