
Pääkirjoitus
marraskuu 2026
Kuva: Antti Rintala
Marraskuun kuudentena päivänä tuli neljäkymmentä vuotta täyteen siitä, kun kirkolliskokous avasi pappisviran naisille. Päätös oli historiallinen myös siksi, että se sai taakseen vaadittavan kolmen neljäsosan enemmistön. Näin laajan tuen saavuttaminen missä tahansa vahvoja mielipiteitä herättävässä asiassa on poikkeuksellista. Ei eduskunnassakaan merkittäviä uudistuksia syntyisi, jos ne vaatisivat toteutuakseen kolmen neljäsosan enemmistön.
Tästä huolimatta naisten pappeuden vastustaminen on ollut kirkon sisällä läsnä koko neljänkymmenen vuoden ajan. Pitkään se näyttäytyi kirkon sisäisenä arvokonservatiivisena ilmiönä, jolla oli vain vähän laajempaa yhteiskunnallista merkitystä. Naispappeuden vastustajatkin korostivat, ettei kyse ole tasa-arvosta vaan esimerkiksi raamatuntulkinnasta.
Näkymä on muuttunut. Viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana erilaiset oikeistopopulistiset liikkeet ovat nousseet eri puolilla maailmaa. Samaan aikaan sosiaalinen media valheellista tietoa ja polarisaatiota lisäävine algoritmeineen on noussut merkittäväksi tekijäksi. Tasa-arvoa haastetaan tavalla, jollaista ei pitkään aikaan ole nähty. Ei ole enää tavatonta, että somessa suosiota saa julkikristitty, joka kannattaa kotiäitiyttä, miesten ylivaltaa tai jopa äänioikeuden rajaamista perhekohtaiseksi.
Naispappeuden vastustajatkin korostivat, ettei kyse ole tasa-arvosta vaan esimerkiksi raamatuntulkinnasta. Näkymä on muuttunut.
Taustalla on politiikkaa. Donald Trump kaveeraa erilaisten konservatiivisten ilmiöiden ja johtajien kanssa laajentaakseen omaa vaikutusvaltaansa. Vladimir Putin puolestaan tukee eurooppalaisia konservatiivisia liikkeitä edistääkseen Kremlin pyrkimyksiä jakaa Eurooppa etupiireihin. ’
Maailmanlaajuiset nationalismia, muukalaisvihaa ja jopa diktatuuria ajavat liikkeet liehittelevät myös kirkkojen sisällä olevia konservatiiveja. Kirkkojen sisäinen arvokonservatiivisuus ei näyttäydy enää vain sisäisenä asiana. Sitä halutaan käyttää polttoaineena erilaisiin poliittisiin hankkeisiin.
Toivon, että yhteisen pappeuden vastustaminen vähitellen lakkaisi Suomen evankelis luterilaisessa kirkossa. Tämä ei kuitenkaan liene realismia. Kun vastustus edelleen jatkuu, toivon naisten pappeutta vastustavien sisariemme ja veljiemme eri järjestöissä huomioivan vakavasti sen, että konservatiivisista sieluista taistellaan tässä ajassa. Tässä taistelussa ei ole kyse vain kirkon virasta. Pelissä ovat myös esimerkiksi muualta tulleiden ihmisoikeudet, Euroopan rauha ja demokratian tulevaisuus.
Kalle Hiltunen
päätoimittaja