Kolumni: Uskontojen kohtaaminen

Suomessa on yllättävän runsaasti muihin uskontoihin kuuluvia. Kukin heistä elää ja harjoittaa uskoaan omassa yhteisössään tai omien nettiverkostojensa puitteissa. Lisäksi lukuisilla niihin osallistumattomilla on mielen perusmaisemana omassa kasvuympäristössä vaikuttaneen uskonnon katsomuksia ja ajattelutapoja. Tämä yhteiskuntamme kirjava monikulttuurisuus ja moniuskontoisuus jää piiloon meiltä luterilaisilta.

Kristillisten kirkkojen ja yhteisöjen osalta olemme jo tottuneet arvostamaan ja tavoittelemaan keskinäistä yhteyttä. Ekumeniamme on kylläkin varsin vaatimatonta muuten kuin ajatusten tasolla. Nykyisin kristittyjen tahojen erilaisuus ja eripuraisuuskin korostuvat julkisuudessa. Siksi uskottavuutemme on heikko. Sen vastapainoksi meidän pitää ilmaista painokkaasti, toistuvasti ja myös yhdessä, että Kristus on meille kaikille tärkein. Kristuksessa me olemme yksi jo nyt ja koko ajan.

Kohtaaminen toisten uskontojen kanssa on vielä vaatimattomampaa. Se on uutta, mutta ajankohtaista ja tärkeää. Uskontojen oppiperustaa ja vertailua harrastakoot tutkijat. Keskinäisten keskustelujen aikaansaaminen kuuluu puolestaan johtohenkilöiden tehtäviin. Paljon merkittävää tapahtuu henkilökohtaisissa tapaamisissa. Ne saavat syvyyttä, kun keskustelemme myös uskonnosta ja sen toteutusmuodoista.

Kristuksessa me olemme yksi jo nyt ja koko ajan.

Meidän perheyhteyteemme on muutaman vuoden kuulunut thaimaalainen Ada. Thaimaa on maailman buddhalaisin maa. On ollut mielenkiintoista kuulla, miten uskonto vaikuttaa maaseudulla Adan kotikylässä. Nyt Ada ja meidän poikamme haluavat, että heidän avioliittonsa siunataan kirkossa.

Läheinen kanssakäyminen omassa perheessä Adan kanssa on meille opettanut, millaista on buddhalaisuus ja laajemmin uskontojen todellisuus. Se on haastanut minun perinteistä uskontokäsitystäni. Ennen kaikkea se on auttanut paremmin näkemään, mikä on kristillisen uskon perusydin.

Yhteisen katsomusoppiaineen luomista kouluihin ehdotetaan nyt myös eri uskontoihin kuuluvien kanssakäymistä edistämään. Sen pitää olla sisällöltään aivan uudenlainen, ei elämänkatsomustiedon kaltainen. Tämä oppiaine on todettu uskonnon osalta vaatimattomaksi ja pinnalliseksi. Kun yhteinen katsomusaine joka tapauksessa tulee, sen suunnitteluun on syytä alusta lähtien aktiivisesti osallistua. Vain näin myös uskonto sen osana voi saada hyvän sijan, eikä valtakulttuurimme luterilaisuuskaan jäisi jalkoihin.sä.

Voitto Huotari
Kirjoittaja on Mikkelin hiippakunnan emerituspiispa.

.