
Pääkirjoitus,
toukokuu 2026
Kuva: Antti Rintala
Maailma on pienempikuin koskaan. Paikallisista ilmiöistä voi tulla minuuteissa maailmanlaajuisia, erityisesti jos ilmiöllä on käyttöä virtuaalisissa todellisuuksissa käytävissä kulttuurisodissa.
Suomessa Korkein oikeus teki tarkkaa punnintaa yhtäältä sanan- ja uskonnonvapauden, toisaalta tuomittavan puheen välillä, kun se maaliskuussa tuomitsi Päivi Räsäsen sakkoihin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan hänen homoseksuaalisuutta vastustavista kirjoituksistaan. Korkein oikeus linjasi sopivan puheen rajaa, mutta piti samalla sanan- ja uskonnonvapauden korkeassa arvossa. Räsänen erikseen vapautettiin sellaisiin lausumiin liittyen, jotka olivat uskonnollisena pidettävää kieltä.
Räsäsen saamaa tuomiota on kommentoitu laajalti, myös Suomen rajojen ulkopuolella. Usein kommenteissa ei ole oltu yhtä hienovaraisia ja analyyttisia kuin Korkein oikeus päätöksessään. Tuomio on nostettu kansainvälisessä oikeistopopulistisessa ja kansalliskonservatiivisessa liikkeessä esimerkiksi Euroopan sananvapauden huonosta tilasta ja vihasta kristinuskoa kohtaan.
Huoli on näyttänyt koomiselta, kun samaisen liikkeen suurimmat tähdet kuten Donald Trump tai Viktor Orbán ovat kaikin keinoin pyrkineet rajoittamaan kanssaan eri mieltä olevien elintilaa.
Nykyisinä sosiaalisen median aikoina kaikkea voidaan käyttää hyväksi kulttuurisodan taisteluissa. Ja samalla kaikki leviää kaikkialle. Eri maissa olevat kansalliskonservatiivit ovat pyrkineet esittäytymään perinteisen kristinuskon puolustajina. Yhdysvaltalaisen MAGA-liikkeen piirissä tehty lyhytvideotuotanto muokkaa jo nyt monien suomalaisten mielikuvaa kristinuskosta.
Kaikkea voidaan käyttää hyväksi kulttuurisodan taisteluissa. Ja samalla kaikki leviää kaikkialle.
Kehitys on surullista ja sitä vastaan on vaikea taistella. Esimerkiksi Turun ja Suomen arkkipiispa ja jopa paavi häviää monien someseinillä taistelun keskeisimmän uskontoon liittyvän vaikuttajan paikasta.
Ei pidä kuitenkaan luovuttaa. Kristinuskoa tai edes sellaisia sanapareja kuin ”perinteinen kristinusko” tai ”klassinen kristinusko” ei tule antaa yhden poliittisen liikkeen omaisuudeksi. Kirkoissa tulee ajan ilmiöistä ja trendeistä huolimatta pitää esillä kristinuskon klassisia arvoja ja ominaisuuksia, kuten jokaisen ihmisen ihmisarvoa, vieraanvaraisuutta muukalaisia kohtaan, järjen arvostamista, valheen karttamista sekä Kristuskeskeisyyttä, mikä tarkoittaa muun muassa yksittäisten johtajien ympärille rakentuvien kulttien ja liikkeiden vieroksumista.
Kalle Hiltunen
päätoimittaja