Kainuun, Lieksan ja Raudaskylän opistojen kokopäiväisistä opiskelijoista on huomattava osa maahanmuuttajataustaisia. Arjessa näkyy ja kuuluu monia erilaisia kulttuureja mutta myös ainutkertaisia yksilöjä.
Venäjän aloitettua hyökkäyssodan Ukrainaan opistoille on tullut myös alaikäisiä opiskelijoita. Opistojen ammattitaitoista koulutusta tarvittiin myös vuonna 2015, jolloin Suomeen saapui ennätysmäärä turvapaikanhakijoita.
Lieksan Kristillisen Opiston rehtori Merja Vartiainen kertoo huomanneensa opiston ruokalan seinillä olevista opiskelijoiden valokuvista, että 30 vuotta sitten opistolla opiskeli vietnamilaisia, venäläisiä ja afrikkalaisia. Kainuun Opistolla opiskeli rehtori Helena Ahosen mukaan 1980-luvulla ambomaalaisia opiskelijoita.
– Pohjimmiltaanhan opistot toteuttavat käytännössä körttiläistä aatetta: kaikki ovat tervetulleita sellaisina kuin ovat ja saavat olla sellaisia kuin ovat, kiteyttää rehtori Pekka Härkönen Raudaskylän Kristillisestä Opistosta.
Kotoutumiskoulutus muutoksessa
Maahanmuuttajien kotoutumista tukeva yhteisöllisyys on rehtorien mielestä yksi opistojen vahvuus.
Kotoutumiskoulutuksella edistetään oppivelvollisuuden päättäneiden maahanmuuttaneiden kotoutumista ja työllistymistä sekä parannetaan yhteiskunnallisten, kulttuuristen ja arjen taitoihin liittyviä valmiuksia. Koulutus toimii myös väylänä muuhun koulutukseen ja avoimille työmarkkinoille. Koulutuksessa opiskellaan suomea tai ruotsia, tutustutaan suomalaiseen yhteiskuntaan sekä työelämään.
TUVA-koulutus on suunnattu sekä oppivelvollisille että aikuisille, jotka tarvitsevat valmiuksia ja/tai ohjauksellista tukea siirtyäkseen lukiokoulutukseen tai ammatilliseen koulutukseen.
Kotoutumiskoulutus on ollut opetus- ja kulttuuriministeriön alaisuudessa. Nyt hallitus on siirtämässä koulutusta työ- ja elinkeinoministeriön alle ja rajoittamassa keston kolmesta kahteen vuoteen. Opistoissa tämä muutos pelottaa.
Rehtorit ovat huolissaan muutoksesta, koska kotouttamisen tavoitteeksi tulee silloin työllistäminen.
– Kotoutuminen tarkoittaa sitä, että ihminen kotiutuu tänne. Maahanmuuttaja voi pärjätä työssään englannilla, mutta ilman paikallista kieltä hän ei viihdy vapaa-ajallaan paikallisten kanssa. Riskinä on, että silloin syntyy alakulttuureja ja klikkejä, Härkönen toteaa.
Jos kotoutumiskoulutus viedään opistoilta, on se iso ongelma.
Hänellä on omakohtaisia kokemuksia Tansaniasta ja Botswanasta työskennellessään Suomen Lähetysseuran lähetystyöntekijänä.
– Tiedän, mikä merkitys kielen ja kulttuurin oppimisella on kotoutumiselle. Botswanassa työkielenämme oli englanti, jolloin alueen kieli jäi vieraaksi, emmekä kotoutuneet sinne. Tansaniassa opettelimme swahilin ja pääsimme ihan eri tavalla yhteisön sisälle.
– Jos kotoutumiskoulutus viedään opistoilta, on se iso ongelma. Sitä se on varsinkin niille opistoille, joilla kotoutumiskoulutus on vapaan sivistystyön alaisena, Härkönen kertoo.
Ahonen ja Vartiainen ottavat esille maahanmuuttajat, jotka tulevat pienillä taidoilla ja ovat luku- ja kirjoitustaidottomia. He tarvitsisivat henkilökohtaista tukea.
Miten opiskelutahdissa voi pysy mukana esim. traumatisoitunut henkilö, joka ei pysty keskittymään opetukseen, Ahonen kysyy.
Kuva: Katja Puurunen
Kuunteleminen on tärkeää
Kainuun Opisto Paltamon Mieslahdessa on perustettu vuonna 1909. Helena Ahonen tuli opiston rehtoriksi vuonna 2014 Lieksan opistosta.
Tällä hetkellä kokopäiväisiä opiskelijoita on 90. He opiskelevat aikuisten perusopetuksessa, TUVA-koulutuksessa ja Kansanopistovuosi oppivelvollisille -linjalla. Puolet opiskelijoista on alaikäisiä ja lähes kaikki ovat maahanmuuttajataustaisia.
– Meillä on ollut maahanmuuttajataustaisia opiskelijoita vuodesta 2004, jolloin Kajaanin vastaanottokeskus perustettiin. Opiskelijoiden määrä on tänä aika kaksinkertaistunut, Ahonen kertoo.
– Nyt on paljon nuoria, muun muassa työperäisen maahanmuuton kautta tulleita, eli kyseessä on perheiden yhdistäminen. Välillä meillä on ollut myös perheitä tai äitejä lapsineen. Äidit tulivat tänne Helsingistä, missä he eivät päässeet koulutukseen. Järjestimme lapsille päivähoitopaikat, että äidit saivat opiskella.
Rehtorin mukaan naisten osuus maahanmuuttajissa lisääntyy koko ajan. Valtion ensi vuoden budjettiin on tulossa määräraha naisten koulutukseen, ja Kainuun Opisto on tekemässä siihen oman hakemuksensa.
Ahosen mukaan opiskelijoiden kansallisuudet moninaistuvat vuosi vuodelta. Nyt Kainuun opistolla opiskelee 17 eri maasta ja kulttuurista olevaa opiskelijaa.
– Olemme opetelleet ja oppineet huomioimaan erilaiset tavat ja käytännöt monikulttuurisessa yhteisössä. Ruokalassa käytetään kuvakortteja, joiden avulla kerrotaan ruoan sisällöstä. Ramadanin aikana paastoajille on järjestetty ruokaa, jota he voivat lämmittää mikrossa auringonlaskun jälkeen.
Ryhmäytymisen metodeja käytetään tunneilla ja vapaa-ajalla.
– Olen huomannut, että opiskelijat ovat löytäneet kavereita ja blokkiutumista ei ole tapahtunut. Aina ei ole mennyt näin hyvin.
Opistolla vietetään syksyisin Kansainvälistä päivää. Silloin eri kulttuuriryhmät voivat esitellä kulttuuriaan, ja päivään kutsutaan myös ympäristön väkeä mukaan.
Kongolaiset opiskelijat antoivat opistolle taannoin positiivisen haasteen, kun he tulivat pyytämään kristillisiä hartaushetkiä.
– Kiva ajatus, kun se tuli opiskelijoilta! Meillä on ollut nyt vapaaehtoisia aamuhartauksia, joissa on ollut 5–20 osallistujaa. Opiskelijat ovat itse pitäneet niitä ja Paltamon kirkkoherrakin on käynyt täällä.
Pikkulotat, joiden keski-ikä oli 93 vuotta, kuuntelivat ukrainalaisten nuorten kokemuksia ja kertoivat omia sotamuistojaan.
Opiston tiloissa on toisaalla myös rukouspaikka, jonka opiskelijat ovat itse tehneet ja jossa halukkaat käyvät rukoilemassa.
Helena Ahonen kertoo koskettavasta tilanteesta, kun hän vei pikkulottien ryhmän tapaamaan TUVA- opiskelijoita. Pikkulotat, joiden keski-ikä oli 93 vuotta, kuuntelivat osaaottavina ukrainalaisten nuorten kokemuksia ja kertoivat sitten vuorostaan omia sotamuistojaan. Pikkulotat pahoittelivat ukrainalaisten tilannetta ja olivat huolissaan nuorten jaksamisesta. Nuoret olivat ihmeissään ja vakuuttelivat ystävällisesti vanhuksille, että heitä ei tarvitse murehtia. Pitäkää vain huolta itsestänne!
– Kainuun körtit ja tukijat pitävät tärkeänä opiston toimintaa. Aikanaan täällä on kipuiltu tilanteesta. Uskon, että opistot ja niiden toiminta vaikuttavat siihen, miten herännäisyydessä suhtaudutaan maahanmuuttajiin.
Opistolla kaivataan vapaaehtoisia, jotka tulisivat ruokapalkalla juttelemaan opiskelijoiden kanssa. Se edistäisi heidän suomen kielen oppimistaan. Opiskelijoiden kanssa voisi myös kunnostaa vanhoja rakennuksia, tehdä pihatöitä tai maalata opiskelijoiden huoneita. Lisäksi tarvittaisiin työelämään tutustumisen jaksolle sopivia paikkoja.
Jokainen on tärkeä
”Körttiläiset perustivat Lieksan Kristillisen opiston vuonna 1944. Kristillisyys loi vahvan toimintamallin, joka korostaa toisen ihmisen kunnioitusta, kohtaamista ja yhteistä vastuuta yhteisöstä.”, kerrotaan opiston kotisivuilla.
Merja Vartiainen toimi aluksi opiston äidinkielenopettajana ja aloitti rehtorina vuonna 2021. Opiston pitkillä linjoilla opiskelee tällä hetkellä 95 opiskelijaa, joista 80 % on maahanmuuttajataustaisia.
– Määrä vaihtelee vuosittain ja monena vuonna meillä on ollut enemmänkin opiskelijoita. Kun raja oli auki, opiskelijoita tuli myös Venäjältä.
Lieksan kristillisessä opistossa järjestetään suomen kielen ja kulttuurin opintoja, aikuisten perusopetusta sekä TUVA- ja kansanopistovuosi-koululutusta. Suurimmalla osalla opiskelijoista suomi on toisena kielenä. Opiskelijat ovat enimmäkseen aikuisia.
Opistolla puhutaan tällä hetkellä 15 eri kieltä, mukana mm. ukraina, tigrinja, kiina, arabia, somalia ja portugali. Vartiaisen mukaan kielen oppimista tehostaa se, kun ryhmässä on useiden eri kielten puhujia, joilla yhteinen kieli on suomi.
Hän ei ole huomannut, että opiskelijoilla olisi ollut ongelmia opiston kristillisyyden suhteen. Yhteiselämä perustuu molempien osapuolien kunnioitukseen. Jos islamilainen haluaa rukoilla kesken tunnin, hän saa sen tehdä, kunhan ei häiritse muita.
– Maahanmuuttajille kristillinen-sanan kirjoittaminen ja lausuminen on vaikeaa. Opiston kristillisyydestä on sen sijaan kysytty yläkoulusta tyyliin miten teillä opetetaan, kun olette kristillinen oppilaitos?
Opistossa järjestettäviin hartaustilaisuuksiin osallistuminen on vapaaehtoista. Osallistuminen on vähäistä, ja yhtenä syynä voivat olla kielihaasteet sekä se, että muualla asuvat opiskelijat eivät voi osallistua illalla järjestettäviin tilaisuuksiin.
– Vuosina 2022–23 meillä oli opistolla päiväsaikaan raamattupiiri, jossa kävi jonkin verran opiskelijoita. Piiriä veti pastori, joka puhui englantia, ja ryhmässä oli myös venäjänkielinen tulkki.
Lieksan opistossa on kehitetty omaa materiaalia suomenkielen luku- ja kirjoitustaidon opiskeluun. Luki-polku on tuotettu Opetushallituksen ja Lieksan kristillisen opiston rahoittamassa LuKi-KASE-hankkeessa vuosina 2014–15.
Lukipolku on luku- ja kirjoitustaidon tehtäväkirja, joka on tarkoitettu aikuisille maahanmuuttajille. Kirjan tavoitteena on tutustuttaa opiskelijoita suomen kielen kirjaimiin, opettaa kirjoittamaan ja lukemaan tavuja, sanoja ja lauseita.
– Opiston nettisivuja uudistettaessa huomasimme, miten suosittu kirja on edelleen. Kirjan siirto uusille sivuille viivästyi ja aloimme saada yhteydenottoja, joissa kysyttiin kirjan perään. Nyt kirja löytyy taas sivuiltamme ja se on myös saatavissa Kansanopistoyhdistykseltä.
– Opettajat tekevät työtään taidolla ja sydämellä. Opiskelijat arvostavat myös keittiön tekemää ruokakyselyä, jossa selvitetään mm. paastoajat.
Opiston lähiopetusta kiitetään hyväksi. Monet tykkäävät koulumaisesta opetuksesta ja lähiopetuksessa saa myös olla yhdessä muiden kanssa.
Lieksan opistossa järjestetään lukuvuodessa kaksi teemaviikkoa. Opiskelijat valmistavat opettajien kanssa eri aiheista esityksiä ja esittelevät niitä muille. Kun teemana oli itsestä huolehtiminen, eri pisteillä saattoi tutustua esim. mielen hyvinvointiin, liikuntaan ja ravintoon. Teemaviikon päätteeksi kaikki kokoontuivat juhlasaliin pelaamaan Kahoot! -peliä.
– Tämä on toimintamme suolaa. Toisinaan olemme menneet iltapäivällä ulos ja pelanneet yhdessä vaikka Mölkkyä. Yhdessä tekeminen on mukavaa.
Rehtori arvioi opiston yhdeksi vahvuudeksi arvostavan suhtautumisen toiseen.
Tehtävänä ihmisarvon edistäminen
Raudaskylän Kristillinen Opisto perustettiin 1920. Pekka Härkönen aloitti rehtorina vuonna 2019.
Opistossa opiskelee nyt kaikkiaan 250–300 opiskelijaa, joista vähän vajaa puolet on maahanmuuttajia. Raudaskylän opistossa valtaosa maahanmuuttajista opiskelee aikuisten perusopetuksessa. Opistolla asuu 1/3 opiskelijoista. Kansallisuuksia on noin 15, ja jos lasketaan etäopiskelijat, määrä nousee isosti. Ukrainalaiset muodostavat suurimman kieliryhmän.
Vuonna 2020 aloitettiin ensimmäinen kurssi etänä maahanmuuttajille. Etäopiskelu on opettajajohtoista päiväopiskelua viitenä päivänä viikossa. Opiskelijoita on eri puolilta maata. Nyt on aloitettu myös iltaryhmiä opiskelijoiden toivomusten mukaan.
– Etäryhmille on tilausta ja ryhmät täyttyvätkin nopeasti, Härkönen kertoo.
Periaatteenammehan on, että jos otat oman uskontosi vakavasti, otat toisenkin uskonnon vakavasti.
Uudet opiskelijat ja asukkaat perehdytetään opiston käytäntöihin. Varsinkin jätteiden lajittelu ja kierrätys vaativat paljon työtä. Asukkaiden sijoittelussa huoneisiin huomioidaan yksilölliset toiveet ja mahdolliset kulttuurien jännitteet. Esimerkiksi ukrainalaisia ja venäläisiä ei laiteta samaan huoneeseen. Sama tilanne on myös sunni- ja shiiamuslimien kanssa.
– Emme ole tarjonneet oma-aloitteisesti tilaisuuksia muille uskonnoille. Jos tulee pyyntöjä, en näe ongelmallisena järjestää niitä. Periaatteenammehan on, että jos otat oman uskontosi vakavasti, otat toisenkin uskonnon vakavasti. Opistolla on toki seuroja ja jumalanpalveluksia yms., mutta ei pakollisina kenellekään.
Härkönen toteaa Raudaskylän opiston tehtävän olevan ihmisarvon edistämisen.
– Jokainen meistä on luotu Jumalan kuvaksi, siksi ihminen on Jumalan luomana äärimmäisen tärkeä.
Raudaskylän opistossa on myös lukio, jossa opiskelee 100 opiskelijaa. Opiskelijamäärässä on tapahtunut viime vuosina kasvua.
– Meillä on sellainen maine, että tänne saa tulla eri kulttuureista, seksuaalisista suuntauksista, tai esimerkiksi koulukiusatut jne. Meillä on nollatoleranssi kiusaamisessa. Tiedän, että täällä on opiskelijoita, jotka kipuilevat seksuaalisen suuntautumisen kanssa, rehtori kertoo.
Opistoneuvosto teki aloitteen viime vuonna Pride-lipun hankkimisesta opistolle. Asia käsiteltiin työntekijöiden kesken ja opiston johtokunnassa, esitys hyväksyttiin ja syksyllä opiston Puutarhajuhlassa, jonne kutsutaan myös ympäristön väkeä, lippu nostettiin salkoon.
– Tämä oli ehdottomasti oikea asia! Härkönen vakuuttaa ja kertoo heidän saaneen päätöksestään ja syksyn tapahtumasta enimmäkseen positiivista palautetta.
Yhdenvertaisuuden puolesta
Opistojen yksi vahvuus on yhteisöllisyys. Rehtorien kokemuksen mukaan yhteisöllisyys myös tukee kotoutumista. Ihmisen tasavertainen kohtaaminen on opistojen ydintä ja heillä on siitä runsaasti kokemusta, kuin myös taitoa ja halua.
– Me osataan tämä homma, tiivistää Pekka Härkönen.
Johanna Sointula
Henkilehti.fi 