Pääkirjoitus: Seuraliike muutoksessa

Körttiläinen seuraliike oli viime vuosisadalla monissa paikoissa osa yhtenäiskulttuuria. Jos kylä oli historiassa siellä liikkuneen saarnaajan myötä päätynyt körttiläiseksi, siioninvirsiseurat olivat keskeinen tapahtuma kylällä. Sinne tultiin paitsi veisaamaan ja kuulemaan puheita myös tapaamaan tuttuja.

Yhtenäiskulttuuri on sittemmin murentunut. Muutamassa vuosikymmenessä kulttuurielämä ja ihmisten tavat pitää yhteyksiä ovat monipuolistuneet. Kilpailu vapaa-ajasta on kasvanut räjähdysmäisesti. Samalla perhekoot ovat pienentyneet.

Kaikki tämä on ollut vaikuttamassa siihen, että seuraliike on pienentynyt. Monilla paikkakunnilla on huomattu, ettei seuroja ehkä pidetä yhtä usein kuin ennen, eikä seuroissa ole välttämättä yhtä paljon vieraitakaan.

Seuraliikkeen pieneneminen ei ole hyvä asia. Moni seuroissa kävijä tietää, että tuo noin tunnin mittainen lyhyiden puheiden rytmittämä veisuuhetki ja sen jälkeen tapahtuva yhteinen rupattelu antaa paljon. Tästä elämyksestä soisi useamman pääsevän osalliseksi. Seuraliikkeen pienenemisen taustalla olevissa herännäisyyteen liittyvissä aatteellisissa tekijöissä on kuitenkin paljon hyvää.

Kun kulttuurielämä ja ihmisten vapaa-ajanviettomahdollisuudet alkoivat 1960-luvulla laajentua, herännäisyyden kannaksi muodostui positiivinen suhtautuminen myös uusiin kulttuurin muotoihin. Kun ehkäisy, aktiivisempi perhesuunnittelu ja perheiden moninaisuus tulivat osaksi yhteiskuntaamme, herännäisyyden näkökulmaksi tuli, ettei uskonnollisista syistä ole mielekästä puuttua ihmisten elämään.

Nämä näkemykset nousivat herännäisyyden teologiasta. Ne korostivat armon avaruutta sekä ihmisyyden ja elämän mysteerin arvostamista. Näkemykset mahdollistivat myös herännäisyyteen kuulumisen seuraliikkeen liepeillä ja laitamilla.

1960-luvulla herännäisyyden kannaksi muodostui positiivinen suhtautuminen myös uusiin kulttuurin muotoihin.

Toisenlaiset kannat näihin kysymyksiin olisivat saattaneet (ainakin hetkellisesti) lisätä seuroissa käyntiä, mutta silloin herännäisyydestä olisi muotoutunut jotakin muuta kuin se liike, jota moni nyt arvostaa.

Seuraliikkeen pienenemisellä on ollut myös taloudellisia vaikutuksia. Seurojen kolehdeilla ja seuroissa asioita markkinoimalla on muun muassa pystytetty tämä lehti (alkuaan nimellä Hengellinen Kuukauslehti), kansanopistoja eri puolille Suomea, ylioppilaskoteja, Aholansaaren leirikeskus, ja paljon muuta herännäisyyden piiriin.

Tämä on haaste nykypäivälle. Miten rahoittaa hyviä toimintamuotoja, kun yksi perinteinen rahoituksen kivijalka on pienempi?

Kalle Hiltunen
päätoimittaja