Neljä rakkautta – Raamatussa on monta rakkautta tarkoittavaa sanaa

Raamatun tunnetuimpia tekstejä on Paavalin rakkauden ylistys Ensimmäisen Korinttilaiskirjeen luvussa 13. Rakkaus on muutenkin Raamatun keskeisempiä käsitteitä. Entä mitä olisivat romaanit, elokuvat ja laulut ilman rakkautta?

Rakkaudesta puhutaan niin paljon, että se voi äkkiseltään tuntua itsestään selvältä asialta. Mutta mitä se oikeastaan on? Rakkautta voi tutkia vaikkapa fysiologisena ilmiönä: mitä ihmisen kehossa tapahtuu, kun hän sanoo rakastavansa? Tai sitten sitä voi tutkia kielellisenä ilmiönä: mitä rakkaus-sanat eri kielissä tarkoittavat? Monta muutakin näkökulmaa voi keksiä.

Lähestyn asiaa kreikan kielen kautta. Länsimaisiin rakkauskäsityksiin on vaikuttanut paljon se, miten antiikin kreikankieliset kirjoitukset, Uusi testamentti mukaan lukien, puhuvat rakkaudesta.

Kreikan kielestä voi erottaa ainakin neljä erilaista sanaa rakkaudelle: filia, storge, agape ja eros. Yleisin ja laajamerkityksisin näistä on filia. Kyse on oikeastaan rakkauden yleissanasta. Muilla on täsmällisempi merkitys.

Ystävyyttä ja sukurakkautta

Filia tarkoittaa laajasti erilaisia kiintymyksen muotoja, muun muassa ystävyyttä. Sillä voi kuvata myös yleistä ihmisiin kohdistuvaa rakkautta, kuten alkuosa sivistyssanasta filantropia ilmaisee. Stoalainen keisari Marcus Aurelius puhui lähimmäisen rakastamisesta sanalla filia (Itselleni 11.1).

Storge kuvaa perhe- ja sukulaisuussuhteille ominaista kiintymystä. Esimerkiksi Platon käyttää tätä sanaa kuvatessaan lasten ja vanhempien välistä suhdetta: ”Lapsi rakastaa ja hänen vanhempansa rakastavat lasta.” (Lait 754b).

Uudessa testamentissa kristittyjen keskinäisiä suhteita kuvataan hyvin usein sisaruussuhteiksi. Siksi on yllättävää, miten harvoin storge esiintyy siellä. Kun Paavali kehottaa osoittamaan toisille ”lämmintä veljesrakkautta” (Room. 12:10), hän käyttää kahtakin eri sanaa: filadelfia ja filostorgos. Molemmissa etuliite tulee sanasta filia ja toisessa jälkiosa sanasta storge, joka veljeydestä puhuttaessa on luonnollinen.

Storgen erityismerkitys saattaa kadota käännöksissä. Lopunajan ihmisten sanotaan rakastavan itseään, rahaa ja nautintoja Jumalan sijaan. Kaikissa näissä on filia. Mutta heidän sanotaan olevan myös rakkaudettomia, ja nyt taustalla on storge. Sana luo mielikuvan, että nimenomaan heidän perhe- ja sukulaissuhteensa ovat rakkaudettomia. Saman pahelistan mukaan he ovat myös vanhemmilleen tottelemattomia (2. Tim. 3:2–5).

Kaikki rakkaus ei kuitenkaan sovi perhesuhteisiin: ”Ei veli rakasta sisarta vaan joku muu eikä isä rakasta tytärtä vaan joku muu.” (Ksenofon, Kyyroksen kasvatus 5.1.10).

Vain kreikan sana paljastaa, että nyt ei torjuta perheenjäsenten keskinäistä kiintymystä vaan insesti. Rakkaus ei tässä ole storge vaan eros, joka viittaa seksuaaliseen rakkauteen.

Aviopuolisot ja lähimmäiset

Uusi testamentti ei ole järin eroottista kirjallisuutta. Eros ei esiinny siellä lainkaan. Sen sijaan kreikassa muuten varsin harvinainen agape on siellä kaikkein yleisin rakkaus-sana. Tämä on perua Vanhasta testamentista. Kun Vanha testamentti käännettiin kreikaksi, kääntäjät suosivat agape-sanaa. Se ilmaisee erityissuhdetta, jollainen on esimerkiksi puolisoiden välillä. Israelin ja Jumalan suhdetta verrataankin Vanhassa testamentissa usein avioliittoon.

Uudessa testamentissa agape kuvaa Jumalan erityissuhdetta kristittyihin, mutta myös kristittyjen keskinäistä suhdetta. Esimerkiksi lähimmäisenrakkaus on leimallisesti kristittyjen keskinäistä rakkautta. Toistuvasti kristittyjä kehotetaan osoittamaan lähimmäisenrakkautta (agape) toinen toisilleen (Room. 13:8, Gal. 5:13–15, Joh. 13:34, 1. Joh. 3:11).

Lopuksi varoituksen sana: yksittäisistä kreikan rakkaus-sanoista ei pidä tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Edellä tehty luokittelu antaa vain yleisesti suuntaa. Sanojen merkitys rakentuu paljon myös asiayhteydelle.

Rakkaus vertauskuvana ja verbinä

Rakkaudesta voidaan puhua metaforisesti. Kun varhaiskristillinen kirjoittaja Ignatios Antiokialainen sanoo rakastavansa (eros) kuolemaa, ei hän suinkaan tarkoita seksuaalisia intohimojaan vaan siihen verrattavissa olevaa kiihkeää halua kuolla (Ign. Room. 7:2). Vastaavasti kristittyjen keskinäinen veljesrakkaus on metaforista, sillä kyse ei ole sisarussuhteesta sanan tavanomaisessa merkityksessä.

Erityisesti yleissana filia voi korvata muita sanoja ilman erityistä merkityksen muutosta. Platonin mukaan ”rakastajat rakastavat poikaa” (Faidros 241c). Rakastaja-sana on johdettu eros-sanasta, mutta rakastaa-verbin taustalla on filia. Silti kyse on seksuaalisuhteesta. Johanneksen evankeliumin lopussa keskustellaan siitä, rakastaako Pietari Jeesusta (Joh. 21:15-17). Agape ja filia vaihtelevat, mutta asiayhteys osoittaa, että sanoja käytetään samassa merkityksessä.

Jos kysytään kreikan sanoilta, rakkaus on sitä, mitä olen kuvannut. Ehkä olennaisinta ei kuitenkaan ole tietää, mitä rakkaus on, vaan rakastaa. ”Vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon […] mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään.” (1. Kor. 13:2).

Niko Huttunen