Klikkaamalla ehdokkaan kuvaa pääset lukemaan tai kuuntelemaan suoraan hänen vastauksensa.
kuva Aaltola2024
kuva Antti Yrjönen
kuva Sakari Röyskö
kuva Kerttu Penttilä
kuva perussuomalaiset.fi
kuva Anton Sucksdorff
kuva Jussi Ratilainen
Henki-lehti esitti kysymykset myös Jutta Urpilaiselle ja Harry Harkimolle, mutta ei saanut heiltä vastauksia.
Kysyimme presidentinvaaliehdokkailta heidän uskontoja ja katsomuksia koskevista näkemyksistään. Julkaisemme alla kaikki saadut vastaukset.
- Onko uskontojen rooli maailmassa vähenemässä vai kasvamassa? Entä Suomessa?
- Miten ulkopolitiikan johtajan tulee ottaa uskonnot huomioon?
- Miten näette Suomen tulevaisuuden – uskontoneutraalina vai moniuskontoisena?
- Miten uskonnonopetusta tulisi kehittää peruskoulussa? Tulisiko pysyä nykyisessä oman uskonnon opetuksessa? Tulisiko siirtyä kaikille yhteiseen katsomusaineeseen?
- Poliittisessa keskustelussa vedotaan toisinaan kristillisiin arvoihin. Mitä ovat kristilliset arvot?
- Valtiopäivien avajaisjumalanpalvelukset – mitä mieltä niistä olette ja miltä näyttää niiden tulevaisuus?
- Toivottaisitteko kansalaisille uudenvuodenpuheessanne Jumalan siunausta?
Mika Aaltola
1. Onko uskontojen rooli maailmassa vähenemässä vai kasvamassa? Entä Suomessa?
– Uskontojen rooli on aina ollut keskeinen. Mutta poliittisessa mielessä syyskuun 11. päivä toi esiin sen merkityksen sotien ja konfliktien näkökulmasta. Tätä ennen oli erityisesti läntisessä Euroopassa uskottu ns. maallistumishypoteesiin, eli että uskonnoista tulee henkilökohtainen kysymys ja ne vetäytyvät julkisesta elämästä.
– Uskonrauhan käsite on keskeinen myös tänään. Uskontojen rajapinnat saattavat tulehtua, jos uskontoa vaalitaan radikaalin ja kiihdyttävän etiikan varassa.
– Uskonvapaudella on konfliktien maailmassa yhä keskeisempi rooli. Ihmisten kyky harjoittaa uskontoa vailla vainoa ja sortoa on yhä enemmän uhattuna eri puolilla maailmaa. Tämä koskee myös kristillisiä yhteisöjä monin paikoin.
2. Miten ulkopolitiikan johtajan tulee ottaa uskonnot huomioon?
– Uskonnot ovat keskeisiä yhteisöjä ja yksi tärkeä kansalaisten yhteisöllisyyden muoto. Presidentin rooli yhdistäjänä on tärkeä piirre valtiollisessa elämässä. Esimerkiksi nyt antisemitismi on nousussa. Presidentti voi omalla esimerkillään valaa ihmisiin positiivista ymmärrystä.
3. Miten näette Suomen tulevaisuuden – uskontoneutraalina vai moniuskontoisena?
– Suomella on pitkät perinteet kristittynä maana. Koti, usko ja isänmaa yhdistää kansallista perintöä kristillisyyteen. Tämän tosiasian kieltäminen olisi turhaa, koska kristillisyys ja sen perintö muodostaa vielä keskeisen kansakunnan liima-aineksen.
– Tämä henki ei ole toisaalta kyseenalaistanut muista uskontoja ja uskon vapautta Suomessa. Presidentti vaalii perinteet huomioiden valtion neutraalia asennetta uskontokuntien kesken.
4. Miten uskonnonopetusta tulisi kehittää peruskoulussa? Tulisiko pysyä nykyisessä oman uskonnon opetuksessa? Tulisiko siirtyä kaikille yhteiseen katsomusaineeseen?
– On keskeistä, että lapset saavat tietoa ja ymmärrystä omasta uskonnostaan. Se ole aiemminkaan poissulkenut myös laajempaa maailman uskontojen ja elämänkatsomuksen opetusta.
5. Poliittisessa keskustelussa vedotaan toisinaan kristillisiin arvoihin. Mitä ovat kristilliset arvot?
– Kristilliset ja tasavaltalaiset arvot perustuvat klassisiin arvoihin, kuten rohkeus, kohtuullisuus, viisauden kaipuu, oikeudenmukaisuus, usko, toivo ja rakkaus. Näistä on hyvä ponnistaa maassa kuin maassa.
6. Valtiopäivien avajaisjumalanpalvelukset – mitä mieltä niistä olette ja miltä näyttää niiden tulevaisuus?
– Perinteiden kunnioittaminen on järkevää. Ne elävät ajassa, mutta uudistamisen suhteen pitää säilyttää maltti. En muuttaisi näitä perinteitä.
7. Toivottaisitteko kansalaisille uudenvuodenpuheessanne Jumalan siunausta?
– Ilman muuta, se olisi kunnia.
Li Andersson
1. Onko uskontojen rooli maailmassa vähenemässä vai kasvamassa? Entä Suomessa?
– Maallistumisen kehityskulku jatkuu maailmalla ja samoin uskontokuntiin kuulumattomien osuus on kasvussa Suomessa. En itse pidä tätä sen enempää hyvänä kuin huononakaan kehityksenä. Uskonto on minulle yhtäältä henkilökohtainen ja toisaalta ihmisten välinen asia, mutta ehdottomasti sellainen kysymys mitä valtiovallan ei tule kontrolloida. Uskontojen rooli tulee varmasti olemaan jatkossakin merkittävä niin maailmalla kuin Suomessa.
2. Miten ulkopolitiikan johtajan tulee ottaa uskonnot huomioon?
– Diplomatiassa on keskeistä huomioida eri maiden ja kansojen tavat sekä kulttuuri. Uskonto kuuluu tähän usein keskeisesti, myös maallistuneissa demokratioissa. Meidän kaikkien on syytä oppia kunnioittamaan erilaisuutta ja monimuotoisuutta, ja siihen kuuluu myös uskontotietämys ja -ymmärrys.
3. Miten näette Suomen tulevaisuuden – uskontoneutraalina vai moniuskontoisena?
– Näen Suomen tulevaisuuden maana ja kansakuntana sekoituksena eri uskontoja ja uskonnottomuutta. Näin asia on ollut myös aina Suomen historiassa. Suomen valtion toivon jatkavan ja vahvistavan sitä periaatetta, että uskonnonvapauteen sisältyy oikeus uskoa ja harjoittaa uskoaan sekä oikeus olla kuulumatta uskontokuntiin ja osallistumatta uskonnollisiin toimituksiin.
4. Miten uskonnonopetusta tulisi kehittää peruskoulussa? Tulisiko pysyä nykyisessä oman uskonnon opetuksessa? Tulisiko siirtyä kaikille yhteiseen katsomusaineeseen?
– Nykymuotoisessa katsomusopetuksessa on ansionsa, mutta monet erilaiset yhteiskunnalliset kehityskulut muokkaavat ihmisten elämänkatsomusta. Tässä ajassa tarvitsemme eritoten yhdistäviä kuin erottavia tekijöitä, kun mietitään sitä perustaa, jolle maamme yleissivistys, arvopohja ja maailmankatsomuksen perusta nojaa.
– Toimiessani opetusministerinä selvitettiin aloitteestani katsomusaineiden opetuksen kehittämistä. Selvitys julkaistiin viime vuonna, ja sen pohjalta on selvää, että katsomusaineita tulisi kehittää siitä näkökulmasta, mikä eri uskonnoille ja elämänkatsomustiedon opetukselle on yhteistä, tavoitteena yhteinen katsomusaine.
– Uskon vahvasti, että yhteistyö katsomusopetuksen toteuttamisessa lisää keskinäistä ymmärrystä oppilaiden välillä ja vähentää syrjintää kouluissamme ja yhteiskunnassamme.
5. Poliittisessa keskustelussa vedotaan toisinaan kristillisiin arvoihin. Mitä ovat kristilliset arvot?
– Tämä on hyvä kysymys. Kristillisiin arvoihin vedotessa, erityisesti yhteiskunnallisessa keskustelussa, tulisi määritellä, mihin tarkemmin niillä viitataan. Kristillisillä arvoilla voidaan tarkoittaa esimerkiksi oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa ja lähimmäisenrakkautta, milloin ne muodostavat mielestäni hyvän arvopohjan myös poliittiselle päätöksenteolle.
– Joskus taas kristillisillä arvoilla tunnutaan viittaavan esimerkiksi sukupuolten välisen epätasa-arvon edistämiseen sekä tiettyjen ihmisryhmien etuoikeuksien vaatimiseen. Tämän kaltaisten synkkien arvojen kristillisyys on mielestäni hyvin kyseenalaista.
6. Valtiopäivien avajaisjumalanpalvelukset – mitä mieltä niistä olette ja miltä näyttää niiden tulevaisuus?
– Mielestäni jo useana vuonna järjestetyn tunnustuksettoman avajaistilaisuuden tulisi olla yhtä lailla osa virallista ohjelmaa jumalanpalveluksen ohella, ja uskon että olemme myös liikkumassa tähän suuntaan. Eduskunnan avajaisjuhlallisuuksia koskien ei ole virallisia asetuksia tai lainsäädäntöä. Jumalanpalvelus kuuluu silti valtiopäivien avajaisten protokollaan.
7. Toivottaisitteko kansalaisille uudenvuodenpuheessanne Jumalan siunausta?
– En toivottaisi. Tasavallan presidentin toimi on maallinen tehtävä, josta säädetään Suomen perustuslaissa. Presidentin julkisena vallankäyttäjänä on osaltaan perustuslain mukaisesti turvattava perusoikeuksien, kuten uskonnon ja omantunnon vapauden ja yhdenvertaisuuden toteutumista. Mielestäni presidentin on syytä huomioida puheissaan ja kannanotoissaan yhtä lailla kaikki suomalaiset ja Suomessa asuvat, niin eri kirkkokuntiin ja muihin uskontoihin lukeutuvat kuin myös uskonnottomatkin. Voi olla, että tasavallan presidentin puheissaan käyttämät kristinuskoon kuuluvat ilmaisut tuntuvat ulossulkevilta niille, jotka eivät lukeudu tähän uskontokuntaan. Julkisen vallan ei pidä suosia eikä syrjiä ketään uskonnon tai uskonnottoman katsomuksen perusteella.
Sari Essayah
1. Onko uskontojen rooli maailmassa vähenemässä vai kasvamassa? Entä Suomessa?
– Uskontojen rooli on meillä ja muualla kasvamassa, ja valitettavasti myös jännitteet ympäri maailmaa uskontojen ja elämänkatsomusten välillä. Monet tutkimukset ja raportit osoittavat, että mielipiteen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus on maailmassa nykyisin monin tavoin uhattu tai laiminlyöty.
– Uskonnonlukutaidon merkitys yhä monimutkaisemmassa ja konfliktialttiimmassa maailmassa korostuu.
– Suomessa, sen sijaan, että yritetään häivyttää yhteiskunnastamme arvo- ja uskontodialogi, meidän tulee edistää sitä osana uskonnonvapautta sekä kulttuurihistoriallista perinnettä. Näen, että median tapa uutisoida ja olla uutisoimatta on myös merkittävä tekijä yhteiskunnallisen keskustelun edistäjänä tai tukahduttajana.
2. Miten ulkopolitiikan johtajan tulee ottaa uskonnot huomioon?
– Uskonnonvapaus on osa ihmisoikeuksia, ja niitä edistetään mm. käymällä poliittista vuoropuhelua, kehittämällä kansainvälisiä ihmisoikeusnormeja sekä huomioimalla ihmisoikeudet kehitysyhteistyössä sekä raportointi- ja seurantamenettelyn avulla valvomalla niiden toteutumista. Eräs tehokkaimpia tapoja on edellyttää kansainvälisissä kauppasopimuksissa ihmisoikeusklausuuleja, mukaan lukien uskonnonvapaus. Niiden toteutumista on myös seurattava. Presidentti voi lisäksi ottaa kantaa esimerkiksi YK:ssa uskonnonvapauden puolesta sekä kaikessa kahdenvälisessä diplomatiassa mm. valtiovierailuilla.
3. Miten näette Suomen tulevaisuuden – uskontoneutraalina vai moniuskontoisena?
– Suomen uskonnonvapauslaki täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Uskonnon, omantunnon ja vakaumuksen vapaus on merkittävä ihmisoikeus ja perusvapaus, joka on suuri kansallinen rikkaus. Suomessa uskonnonvapaus lähtee positiivisesta uskonnonvapaudesta. Erilaisuutta ei pidä vähätellä tai yrittää tehdä elämästä julkisessa tilassa hajutonta, mautonta, ”uskontoneutraalia”.
– Kasvavien elämänkatsomuksellisten ja kulttuuriristiriitojen kanssa on opittava elämään. Se ei kuitenkaan tarkoita oman arvomaailman ja kulttuurin kieltämistä – päinvastoin. Tämä tarkoittaa nykytilanteen jatkumista ja monien uskontojen rinnakkaiseloa, uskonnonvapauslain mukaisesti.
4. Miten uskonnonopetusta tulisi kehittää peruskoulussa? Tulisiko pysyä nykyisessä oman uskonnon opetuksessa? Tulisiko siirtyä kaikille yhteiseen katsomusaineeseen?
– Oman uskonnon opetus ei ole nykyään tunnustuksellista eli tunneilla ei harjoiteta uskontoa vaan opetus on tietopohjaista.
– Yhteisestä katsomusaineesta ei ole puolestaan yhteneväistä käsitystä siitä, mitä sillä tarkoitetaan. Nykymuotoista elämänkatsomustietoa se ei voi olla, koska siinä perusta on uskonnottomuus. Lisäksi tyytyväisyys nykymalliin on varsin suurta.
– Maahanmuuttajien ja uskonnottomien uskonnonvapautta tulee kunnioittaa, mutta sillä perusteella ei pidä romuttaa muiden lasten oikeutta saada oman uskonnon opetusta. Myös uskonnollinen lukutaito, jota tarvitaan enenevästi kulttuurien kohdatessa, syntyy parhaiten oman uskonnon opetuksen kautta.
– Yksi mahdollisuus on lisätä yhteisen katsomusaineen opetusta rinnalle esimerkiksi yläkoulussa ja toisella asteella, kun perusteet on hankittu oman uskonnon opetuksen kautta.
5. Poliittisessa keskustelussa vedotaan toisinaan kristillisiin arvoihin. Mitä ovat kristilliset arvot?
– Kristillisillä arvoilla tarkoitetaan yleensä Raamatun opetuksista (esim. kymmenen käskyä, Vuorisaarna, rakkauden kaksoiskäsky), sen kristillisestä ihmiskuvasta ja kristillisestä perinteestä nousevia arvoja ja hyveitä ihmisten hyvän ja toimivan yhteiselämän pohjaksi. Näitä ovat mm. ihmiselämän arvo ja pyhyys, lähimmäisyys, vapaus ja vastuu, ihmisten tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja rehellisyys. Moniarvoisuuden ja arvojen suhteellisuuden sijaan kristillisillä arvoilla korostetaan niiden merkitystä kaikkia ihmisiä suojaavina.
6. Valtiopäivien avajaisjumalanpalvelukset – mitä mieltä niistä olette ja miltä näyttää niiden tulevaisuus?
– Valtiopäivien ekumeeniset jumalanpalvelukset, jotka liittyvät valtiopäivien avajaisiin ja vaalikauden päätökseen sekä itsenäisyyspäivän juhlajumalanpalvelus, ovat osa Suomen eduskunnan juhlaperinnettä, joista päätetään eduskunnan työjärjestyksessä ja mahdollisissa tarkemmissa ohjeissa. Jumalanpalvelukseen osallistuminen on tietenkin vapaaehtoista eikä sitä merkitä eduskunnan täysistunnon pöytäkirjaan. Eduskunnassa järjestetään nykyään myös tunnukseton tilaisuus, jossa sitä toivovat kansanedustajat ovat olleet aktiivisia. Järjestelyihin voi anoa kansliatoimikunnalta tukea. Ei ole mitään syytä luopua näistä perinteistä, ja nykyjärjestelyillä niiden tulevaisuus näyttää hyvältä.
7. Toivottaisitteko kansalaisille uudenvuodenpuheessanne Jumalan siunausta?
– Kyllä, Jumalan siunauksen toivottaminen kertoo lausujansa arvomaailmasta eikä sido kuulijaa millään tavalla.
Pekka Haavisto
1. Onko uskontojen rooli maailmassa vähenemässä vai kasvamassa? Entä Suomessa?
– Kriisiajat, joita nyt elämme, pakottavat ihmiset pohtimaan myös elämän ja olemassaolon syvimpiä kysymyksiä. Tässä filosofia sekä eri elämänkatsomukset ja uskonnot nousevat merkittävään asemaan.
– Uskonnot ovat edelleen erittäin tärkeässä roolissa maailmassa. Esimerkiksi islamin maailmasta näemme, miten sidoksissa laki ja uskonto ovat toisiinsa, ja saatetaan ajatella, että uskontonsa hylännyt henkilö on siirtynyt “lain tuolle puolen”.
– Uskontojen merkitys konflikteissa on monisyinen. Ennen konflikteja uskonnot voivat toimia joko rauhoittavana sovinnon voimana – tai joskus jopa lietsoa konflikteja. Sotien ja konfliktien aikana uskonnot tuovat voimaa kärsimysten kestämiseen – ja joskus jumalat saattavat olla myös sodan jumalia, joiden puoleen käännytään sotamenestyksen toivossa. Konfliktien jälkeen uskonnot voivat tuoda toivoa, ymmärrystä ja entisen vihollisenkin rakastamista, joka saattaa olla vaikein kaikista rakkauden muodoista.
– Nykypäivän maailmassa uskonnoilla on joka tapauksessa suuri merkitys ihmisarvon puolustamisessa, väkivallan vastustamisessa, ihmiselämän ainutkertaisuuden korostamisessa sekä ihmiselämän arvon ja merkityksen muistuttamisessa.
2. Miten ulkopolitiikan johtajan tulee ottaa uskonnot huomioon?
– Ihmistä voi ymmärtää vasta, kun ymmärtää hänen uskoaan ja uskontoaan. Ulkopolitiikan johtajan on tunnettava eri uskonnot ja niiden merkitys, ja otettava tämä huomioon myös omassa toiminnassaan.
– Se tarkoittaa arvostavaa suhtautumista eri uskontoja ja niiden traditioita kohtaan, mutta myös mahdollisuutta hyödyntää uskontoja esimerkiksi rauhan rakentamisessa ja esimerkiksi ilmastokriisiin vastaamisessa. Jos ihminen on jumalansa kuva, myös luotu luonto heijastaa luojansa arvoa ja tarkoitusta. Sen tärveleminen olisi väärin.
3. Miten näette Suomen tulevaisuuden – uskontoneutraalina vai moniuskontoisena?
– Pidän tärkeänä, että eri elämän- ja maailmankatsomuksia kohdellaan yhteiskunnassa yhdenvertaisesti. Uskonrauha on myös tärkeä käsite – olkoon jokaisella oikeus harjoittaa omaa uskontoaan muiden sitä häiritsemättä.
– Suomessa evankelis-luterilainen kirkko on historiallisestikin ollut merkittävässä asemassa, ja monissa Suomen kunnissa ja kaupungeissa ovat kirkot ja hautausmaat merkittävä osa rakennusperintöämme ja kulttuurimaisemaamme. Tähän on suhtauduttava samalla arvokkuudella kuin yleensäkin kulttuuriperintöämme vaalimme. Ehkä kirkkotilojen monikäyttöisyys pitää tilat ahkerassa käytössä myös tulevaisuudessa.
4. Miten uskonnonopetusta tulisi kehittää peruskoulussa? Tulisiko pysyä nykyisessä oman uskonnon opetuksessa? Tulisiko siirtyä kaikille yhteiseen katsomusaineeseen?
– Esitin aikanaan 1990-luvulla, että voisi siirtyä malliin, jossa oppilas saisi itse valita, osallistuuko uskonnon vai elämänkatsomustiedon opetukseen. Tämä kunnioittaisi oppilaan omaa valintaa, ja antaisi jokaiselle halutessaan myös mahdollisuuden paneutua muihin uskontoihin ja elämänkatsomuksiin.
5. Poliittisessa keskustelussa vedotaan toisinaan kristillisiin arvoihin. Mitä ovat kristilliset arvot?
– Uuden testamentin opetusten mukaisesti voisi ajatella arvojen olevan seuraavia: 1) Ehdoton rakkaus – myös vihamiesten rakastaminen. 2) Maallisesta omaisuudesta luopuminen ja omaisuuden jakaminen köyhille. 3) Kostosta luopuminen. 4) Syntien anteeksiantaminen, myös langenneille kanssaihmisille.
– Nämä ovat kaikki hyvin radikaaleja arvoja, ja varsin harva poliitikko lopulta näitä kaikkia kannattaa. Varmasti olisi hyvä, jos tällaiset arvot yleistyisivät.
6. Valtiopäivien avajaisjumalanpalvelukset – mitä mieltä niistä olette ja miltä näyttää niiden tulevaisuus?
– Olen huomannut, että kriisien keskellä myös kansanedustajat osaavat antaa arvoa tälle hienolle perinteelle. Uskon, että valtiopäivien avajaisjumalanpalveluksia järjestetään jatkossakin.
7. Toivottaisitteko kansalaisille uudenvuodenpuheessanne Jumalan siunausta?
– Olen miettinyt lauseen valmiiksi, mutta pidetään nyt vähän jännitystä yllä. Sen voin paljastaa, että uudenvuodenpuheen kuultuaan niin humanisti, agnostikko kuin Jumalaan elämänsä turvaava voi poistua tv-vastaanottimen äärestä rauhallisin mielin.
Jussi Halla-Aho
1. Onko uskontojen rooli maailmassa vähenemässä vai kasvamassa? Entä Suomessa?
– On näyttöä siitä, että siinä, missä kristityt yhteisöt maallistuvat, islamilaiset yhteisöt muuttuvat entistäkin uskonnollisemmiksi. Maahanmuuton myötä uskonnollisen fundamentalismin merkitys kasvaa myös länsimaissa.
2. Miten ulkopolitiikan johtajan tulee ottaa uskonnot huomioon?
– Viisas lähtökohta on se, että kunnioittaa sekä omaa että toisen omaa.
3. Miten näette Suomen tulevaisuuden – uskontoneutraalina vai moniuskontoisena?
– Radikaali ja fundamentalistinen islam tulevat varmasti maahanmuuton myötä lisääntymään Suomessa, kaikkine seurannaisvaikutuksineen ja lieveilmiöineen. Kristityn valtaväestön uskonnollisuus taas jatkanee heikkenemistään.
4. Miten uskonnonopetusta tulisi kehittää peruskoulussa? Tulisiko pysyä nykyisessä oman uskonnon opetuksessa? Tulisiko siirtyä kaikille yhteiseen katsomusaineeseen?
– Minulla ei ole tähän tiukkaa kantaa.
5. Poliittisessa keskustelussa vedotaan toisinaan kristillisiin arvoihin. Mitä ovat kristilliset arvot?
– Vastaus riippunee siitä, keneltä kysytään. Kristillisyys pitää sisällään niin monenlaista materiaalia, että jokainen löytää siitä halutessaan perustelut ja oikeutuksen omalle agendalleen.
6. Valtiopäivien avajaisjumalanpalvelukset – mitä mieltä niistä olette ja miltä näyttää niiden tulevaisuus?
– Niistä ei tule luopua eikä tinkiä. Luterilainen kristinusko on kiinteä ja erottamaton osa suomalaista kulttuuria. Perinteet, myös uskontoon liittyvät, ovat merkityksellisiä ja luovat koheesiota.
7. Toivottaisitteko kansalaisille uudenvuodenpuheessanne Jumalan siunausta?
– Ilman muuta.
Olli Rehn
1. Onko uskontojen rooli maailmassa vähenemässä vai kasvamassa? Entä Suomessa?
– Uskontojen ja erilaisten katsomusten merkitys on pysynyt maailmassa suurena, vaikka taas länsimaissa niitä ei ehkä olekaan tunnistettu riittävän hyvin. On hyvä, että uskontojen merkitys sekä yksilö- että yhteisöjen tasolla huomioidaan. Ihminen ei elä pelkästään leivästä, vaan elämään kuuluu myös kaipaus henkiseen ja hengelliseen ravintoon. Vapaus uskoa tai olla uskomatta on tärkeä ihmisoikeus. Uskonnoilla ja niiden johtajilla on suuri merkitys sosiaalisiin normeihin ja uskomuksiin sekä mm. koulutus- ja hyvinvointipalveluihin eri puolilla maailmaa.
– Toivon että maailmassa lisääntyisi ymmärrys ja kunnioitus erilaisia uskontoja ja katsomuksia kohtaan. Ekumeeninen yhteistyö ja itselle vieraiden uskontojen ja vakaumusten tunteminen ovat hyvä keino vahvistaa rauhallista rinnakkaiseloa niiden kanssa, joiden ajattelu poikkeaa omastamme.
2. Miten ulkopolitiikan johtajan tulee ottaa uskonnot huomioon?
– Uskontojen roolin ymmärtäminen on tärkeää, jotta voi ymmärtää itselle vieraiden kulttuurien maailmaa. Toisen pyhän kunnioittaminen on tärkeää myös poliittisten johtajien välisessä vuorovaikutuksessa ja laajemminkin ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Uskonnollisilla ja perinteisillä johtajilla on tärkeä rooli konfliktien purussa ja sovittelussa. Yhteistyö heidän kanssaan rauhanponnisteluissa on tärkeää.
– On hyvä tunnustaa sekin, että uskontoja ja uskonnollista retoriikkaa käytetään myös väärin, esimerkiksi keppihevosina ja verukkeina aivan maallisiin, valtapoliittisiin tarkoituksiin.
3. Miten näette Suomen tulevaisuuden – uskontoneutraalina vai moniuskontoisena?
– Kristillinen perinteemme tulee varmasti aina pysymään suomalaisen kulttuurin merkittävänä kulmakivenä. Tämän rinnalla yhteiskuntamme monipuolistuu niin uskontojen kuin katsomusten suhteen. Elämme jatkossa entistä monimuotoisemmassa Suomessa. Se voi olla monikulttuurinen, mutta ei monilakinen.
4. Miten uskonnonopetusta tulisi kehittää peruskoulussa? Tulisiko pysyä nykyisessä oman uskonnon opetuksessa? Tulisiko siirtyä kaikille yhteiseen katsomusaineeseen?
– Pidän nykyisen kaltaista uskonnonopetuksen järjestämismallia perusteltuna, mutta kannatan yhteisen katsomusaineen selvittämistä. On tärkeää, että uskonnonopetus tukee eri uskontojen ja katsomusten välistä dialogia ja ymmärrystä. Uskontolukutaito on globaalissa maailmassa ja monikulttuuristuvassa Suomessa tärkeä kansalaistaito, mihin koulunkin tulisi antaa eväitä.
5. Poliittisessa keskustelussa vedotaan toisinaan kristillisiin arvoihin. Mitä ovat kristilliset arvot?
– Kristillisten arvojen tarkempi määrittely lienee teologien alaa mutta meille maallikoille kymmenen käskyä ja Kultainen sääntö tiivistävät kristilliset arvot. Raamatussa on hyvää eettistä ohjeistusta jokapäiväiseen elämään. Nostan tässä esiin Kultaisen säännön, siksikin että tämä sama ajatus löytyy hieman eri sanoin monista muistakin uskonnoista. ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.” (Matteus 7:12; Luukas 6:31) Mikäli noudattaisimme tätä sääntöä paremmin, voisimme ihmisinä kaikki varmasti paremmin ja maailma olisi rauhallisempi paikka elää.
– Kristillisen ajattelun mukaan jokainen ihminen on Jumalan kuva, luovuttamattoman arvokas. Tämä ajattelu näkyy esimerkiksi universaaleissa ihmisoikeuksissa.
6. Valtiopäivien avajaisjumalanpalvelukset – mitä mieltä niistä olette ja miltä näyttää niiden tulevaisuus?
– Valtiopäivien avajaisjumalanpalvelus on tärkeä osa suomalaisen demokratian perinteitä. Yhteisessä kirkkopenkissä istuminen kokoaa yhteiskunnalliset päättäjät pyytämään siunausta yhteisille ponnisteluille hyvinvoinnin, vapauden, rauhan ja oikeudenmukaisuuden puolesta.
– Pidän tärkeänä, että tällaisia kansakuntaa kokoavia yhteisiä perinteitä pidetään yllä, toki aina ajassa uudistaen. Yksi osa perinteen uudistamista on ollut tunnustuksettoman tilaisuuden järjestäminen eduskunnassa niille, jotka eivät koe omakseen ekumeenista tilaisuutta kirkossa.
7. Toivottaisitteko kansalaisille uudenvuodenpuheessanne Jumalan siunausta?
– Olen kansankirkon jäsen ja ekumeeninen kristitty, ja omaan uudenvuodenpuheeseeni kuuluisi luontevasti toivottaa voimia ja siunausta kaikille suomalaisille.
– Tasavallan Presidentin uudenvuodenpuhe on arvokas kansallinen perinne ja sellaisena sen olisi hyvä pysyä jatkossakin. Kukin presidentti on tehnyt kansakunnan sieluntilaan ja omaan vakaumukseensa sopivan valinnan siitä, toivottaako Jumalan siunausta vai ei. Olisi hyvä, jos muut voisivat kunnioittaa tätä kulloisenkin presidentin valintaa, joka on varmasti aina huolellisen, henkilökohtaisen pohdinnan tulos.
Alexander Stubb
1. Onko uskontojen rooli maailmassa vähenemässä vai kasvamassa? Entä Suomessa?
– Eri puolilla on varmasti tapahtumassa hyvin erityyppistä kehitystä. Yhteistä taitaa kuitenkin olla, että hengellisyys ja henkisyys on monille maailman eri kolkissa asuville ihmisille tärkeä asia. Uskonnot ovat aina muuttuneet ajassa.
2. Miten ulkopolitiikan johtajan tulee ottaa uskonnot huomioon?
– Maailmalla kulkiessa on helppo huomata, kuinka tärkeä rooli uskonnoilla on. Eri kulttuurien tavat ja uskontojen merkitys on asioiden ymmärtämisessä ja ratkaisujen löytämisessä tärkeässä roolissa. Perinteiden ja tapojen tunteminen on minusta yksi avain sovintoon ja yhteisen löytämiseen uskontojen kesken.
3. Miten näette Suomen tulevaisuuden – uskontoneutraalina vai moniuskontoisena?
– Suomessa kristinuskolla on vuosisatojen ajan ollut merkittävä asema. Näin myös tänään. Suomessa on lisääntynyt myös islamilaisuuden ja idän uskontojen harjoittaminen. Pidän tärkeänä, että uskontojen kesken on aktiivista vuoropuhelua ja voimme olla esimerkkinä sujuvasta rinnakkaiselosta uskontojen kesken.
– Olennaista on kunnioittaa jokaisen yksilön vapautta harjoittaa tai olla harjoittamatta uskontoa; lisäksi yhteiskunnassa voi lopulta olla vain yhdet kaikkia samalla tavalla sitovat säännöt eli eduskunnan säätämät lait.
4. Miten uskonnonopetusta tulisi kehittää peruskoulussa? Tulisiko pysyä nykyisessä oman uskonnon opetuksessa? Tulisiko siirtyä kaikille yhteiseen katsomusaineeseen?
– On hyvä, että tästä käydään keskustelua. Kun itse kävin koulua 1980-luvulla, en tuntenut opetuksen olevan uskonnollisesti painostavaa. Opin paljon erilaisista uskonnoista. Yliopistossa opiskellessani kävin kurssin, jossa luettiin vanha testamentti kannesta kanteen. Sekin avarsi. Pidän tärkeänä sekä omaan traditioon tutustumista että muiden uskontojen tuntemista.
5. Poliittisessa keskustelussa vedotaan toisinaan kristillisiin arvoihin. Mitä ovat kristilliset arvot?
– Minulle tärkein kristillinen arvo määrittää meidän ihmisten vastuun ja vapauden suhdetta. Kultaisessa säännössä meitä kehotetaan tekemään toiselle se, mitä tahtoisi itselle tehtävän. Tuon todeksi eläminen tekee maailmasta paikan, josta voidaan puhua lähimmäisenrakkautena ja yhteisvastuuna. Silloin on selvää pitää huolta heistä, jotka syystä tai toisesta tarvitsevat apua. Ajatteluni kattaa myös ympäristövastuun ja kansainvälisen vastuunkantamisen globaaleista haasteista.
6. Valtiopäivien avajaisjumalanpalvelukset – mitä mieltä niistä olette ja miltä näyttää niiden tulevaisuus?
– Pidän arvokkaana tapana kokoontua valtiopäivien avajaisjumalanpalvelukseen. Nykyinen muoto on ottanut ekumeenisesti huomioon kirkkokunnat ja tarjoaa myös mahdollisuuden heille, jotka eivät ole kirkkokuntien jäseniä.
7. Toivottaisitteko kansalaisille uudenvuodenpuheessanne Jumalan siunausta?
(Kysymykseen 7 ehdokas ei vastannut)
Haastattelu: Salla Ranta
Henkilehti.fi 