Ihmeellisiä uutisia Taivaasta

Luukkaan jouluevankeliumi on ihmeellinen rakkauskertomus. Enkeli taivaan -virsi kirkastaa kertomuksen ydintä lapsille ymmärrettävässä muodossa. Molemmat vievät kristinuskon suuren ihmeen äärelle.

Joulukuvaelmat ja seimi

Luukkaan evankeliumin toinen luku on ollut elävä osa suomalaista joulua vuosisatojen ajan. Esimerkiksi monet joulukuvaelmat jatkavat jo keskiajalla syntynyttä perinnettä näytellä Raamatun tapahtumia. Kertomusten helmet tulivat tutuiksi ihmisille jo kauan ennen lukutaidon yleistymistä.

Kuvaelmia ovat omalla tavallaan myös jouluseimet.

– Seimiasetelmat havainnollistavat joulun ydinsanomaa. Jeesus-lapsi makaa seimessä ja vieressä seisovat hänen vanhempansa Maria ja Joosef, kuvailee Eero Huovinen.

Helsingin entisen piispan kotona seimi otetaan esille ensimmäisenä adventtina. Pyhän perheen ympärille on vähitellen tullut muitakin hahmoja, enkeleitä, paimenia, tallin eläimiä, itämaan tietäjiä, joita on vuosien aikana hankittu ulkomaan matkoilta.

– Seimi on havainnollinen tapa tuoda jouluevankeliumi osaksi joulun odotusta. Aina kun kuljen seimen ohi, huomio kiintyy seimen lapseen. Se mitä ihminen katsoo, tarttuu hänen mieleensä, Huovinen sanoo.

Joulun ihme on pitkä ilo

Jouluevankeliumista on tullut Huoviselle niin tärkeä, että jäätyään eläkkeelle edellisen vuosikymmenen alussa hän kirjoitti Luukkaan evankeliumin toisesta luvusta kokonaisen kirjan.

Kirjansa Huovinen on nimennyt Pitkäksi iloksi. Evankeliumissa enkeli ilmoittaa ihmisille suuren ilon. Hän kertoo suuresta ihmeestä, Jumalan syntymisestä ihmiseksi. Tämä ihme ja ilo eivät kuulu vain sanoman kuulleille paimenille, vaan vielä 2000 vuotta myöhemminkin jokaiselle ihmiselle. Joulu on siis pitkä ilo ja ihme.

Seimiasetelmat havainnollistavat joulun ydinsanomaa.

– En ole koskaan osannut pitää kovin suurena ihmeenä sitä, että Jeesus käveli vetten päällä tai paransi sairaita tavalla, jota emme voi ymmärtää. Paljon suurempi ihme on, että kaikkivaltias ja tutkimaton Jumala syntyy ihmiseksi meidän maailmaamme. Suuri Jumala tulee pieneksi lapseksi, Huovinen pohtii.

Luukkaan jouluevankeliumi ja Enkeli taivaan -virsi kulkevat Huovisen mielestä käsi kädessä. Yhä uudelleen ja uudelleen Huovisen sydän kiinnittyy Martti Lutherin kirjoittamaan ja säveltämään Enkeli taivaan -virteen.

– Minua viehättää suuresti tämä Lutherin virsi. Tavallisesti ajattelemme, että Luther oli lukenut ja oppinut mies. Ja niin hän olikin. Enkeli taivaan -virressä hän kuitenkin heittäytyy perheen isäksi, joka haluaa tehdä pienille lapsilleen joulunäytelmän Luukkaan jouluevankeliumista. Virren avulla hän kertoo lapsille ymmärrettävästi sen, mikä joulussa on kaikkein tärkeintä, Huovinen sanoo.

Jumala alentaa itsensä

– Ajatus Taivaan tulemisesta maan päälle näkyy myös virren sävelmässä, jonka Luther itse laati. Laulun sävel kulkee koko laulun ajan ylhäältä alas, aivan kuten Taivaan todellisuus tulee jouluna alas meidän luoksemme, Huovinen pohtii.

Vaikka Huovinen on mietiskellyt jouluevankeliumia ja Enkeli taivaan -virttä vuosien ajan, molempia oman kirjansa verran, niistä löytyy edelleen ihmeteltävää.

– Tänä vuonna minua on mietityttänyt erityisesti Enkeli taivaan -virren viides säkeistö. ”Ah Herra, joka kaikki loit, kuin alentaa noin itses voit ja tulla halpaan seimehen heinille härkäin, juhtien!” Tässä on ytimekkäästi sanottu joulun ihme: Kristus, joka on ollut läsnä luomisen alusta, alentaa itsensä ja tulee keskelle meidän ihmisten maailmaa. Tämä ei ole vain ihme, vaan myös suuri lohdutus. Jouluna me ihmiset emme jää yksin. Jumala itse tulee meidän luoksemme.

Tutkiessaan virren historiaa Huovinen palasi Lutherin alkuperäisen virren saksankielisiin sanoihin ja nautti sen rikkaasta kuvakielestä. Suomennos on arkipäiväisempi kuin Lutherin persoonallinen tyyli, mutta kertoo edelleen kauniisti joulun kertomuksen. Nykysanoissa kannattaa hänen mielestään pysyä, koska me olemme ne jo lapsuudessa oppineet.

– Lutherin virsi alkoi elävästi enkelin vuorosanoilla. ”Minä tulen alas taivaasta teidän luoksenne tuomaan hyvän uutisen.” Suomennos on toteavampi: ”Enkeli taivaan lausui näin”. Mutta tulen hyvin suomennoksenkin kanssa toimeen, Huovinen naurahtaa.

Luukkaan jouluevankeliumilla on Huovisen perheessä tärkeä paikka. Ennen kuin asetutaan jouluaterialle, yksi lapsista tai lastenlapsista lukee jouluevankeliumin. Lapset ovat perinteellisiä. He haluavat käyttää vanhaa raamatunkäännöstä.

Yksi kokemus joulussa on ollut Huoviselle luovuttamaton jo reilun neljän vuosikymmenen ajan.

– Minun jouluni rakkain tapahtuma on se, kun Tuomiokirkon jouluhartaudessa jouluaattona lauletaan Enkeli taivaan -virrestä kaikki 10 säkeistöä. Usein me suomalaiset laulamme virrestä vain kaksi säkeistöä alusta ja kymmenennen. Eläkkeelle jäädessäni pyysin Irja Askolalta joululahjaksi kaikki kymmenen säkeistöä. Hän ja nykyinen piispa Teemu Laajasalo ovat tämän lahjan mielellään antaneet.

Jumala tulee meidän maailmaamme

Tuttu kertomus Jeesuksen syntymästä sisältyy Luukkaan evankeliumiin. Matteus viittaa Jeesuksen syntymään vain ohimennen. Johanneksen jouluevankeliumi puolestaan on runollinen, teologinen ja ytimekäs: ”Sana tuli ihmiseksi ja asettui asumaan meidän keskellemme.” (Joh. 1:14)

Yhtenäistä, historiallisesti aukotonta raporttia Jeesuksen syntymästä kertomuksista ei saa. Huovisen mukaan olennaisempaa on pohtia, mikä on kertomusten ydin.

– Kaikkien jouluun liittyvien evankeliumitekstien ydin on sama: Sana tuli lihaksi. Olennaista on, että Jumalan ihmiseksi tuleminen tapahtui meidän maailmassamme, tietyssä paikassa ja tiettynä aikana, Huovinen sanoo.

Se, miksi paikka oli juuri Betlehem ja aika ”Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana”, jää viime kädessä salaisuudeksi. Betlehem on kuin kristinuskon historiallinen ankkuri, joka kiinnittää kertomukset Jeesuksesta paikan lisäksi aikaan.

– Kun Kristus myöhemmin astui ylös taivaaseen, hän jätti Palestiinan ja sen rajat taakse, jotta hän voisi olla ihmisten kanssa kaikkialla. Me saamme olla osallisia ihmeestä tässä ja nyt, Huovinen sanoo.

Rakkauskertomus

Ennen Helsingin piispan kauttaan Huovinen ehti toimia muun muassa Helsingin yliopistossa dogmatiikan professorina. Kristillisen opin tutkijana Huovinen on ollut erityisen kiinnostunut etsimään kristillisen uskon ydintä. Pitkälti hänen pohjatyöhönsä perustuu nykyinen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon käytössä oleva Katekismus eli kristillisen opin tiivistelmä.

Eläkkeelle jäätyään Huovinen halusi keskittyä kirjoittamaan Jumalasta ja siitä, mitä Jumala tekee suhteessa ihmiseen. Tässä joulun ihme on ytimessä.

En halua kristinuskoa, jossa ihmeet voisi selittää pois.

– Jouluevankeliumi on luonteeltaan rakkauskertomus. Sellainen yrittää aina sanoa, mitä jokin asia on merkinnyt. Minusta Raamatun tutkijat voivat rauhassa tutkia, miten paljon se on väritetty kertomus ja kuinka paljon se on historiallisesti tarkka kuvaus, Huovinen pohtii.

– Jos vanha aviopari muistelee vuosikymmenien päästä lapsensa syntymää ja sitä, mitä siitä on jäänyt mieleen, ei se ole samanlainen kuin lääkärin kirjoittama kirjaus synnytyksen etenemisestä. Jouluevankeliumi on kuin isän ja äidin rakkauskuvaus siitä, millainen oli lapsen syntymä.

Huovinen innostuu pohtimaan, miten Raamatun lukeminen sekä älyn että hengellisyyden kautta ovat ennemmin toisiaan täydentäviä kuin poissulkevia lähestymistapoja. Hengellisen lukutavan hän sanoo kutsuvan ihmeen äärelle.

– En halua kristinuskoa, jossa ihmeet voisi selittää pois. En myöskään ajattele, että ihmetteleminen olisi ajattelun laiskuutta.

Jouluevankeliumi on kuin isän ja äidin rakkauskuvaus siitä, millainen oli lapsen syntymä.

Usko on ihmettelyä

– Salaisuuksien maailma on olennainen osa tätä maailmaa. Uskominen on oikeastaan ihmettelyä. Joskus ajattelemme, että usko on vahvoja mielipiteitä, tai päätöksiä, joilla ihminen ohjaa elämäänsä. Melkein tekisi mieli sanoa, että usko on ihmettelyä. Miten se lastenlaulu nyt meneekään… ”Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa.” Maailmassa on paljon sellaista, mikä hahmottuu vain ihmettelyn kautta.

Ihmeen ja ihmettelyn kautta voi avautua myös se, miksi jouluevankeliumi on niin rakastettu kertomus. Se ei lopullisesti avaudu järjellä. Silti siinä Jumalan käsittämätön todellisuus tulee ihmiselle ymmärrettäväksi, pieneksi lapseksi.

– Helmet loistavat kaikkein kirkkaimmin. Se kertoo myös luterilaisesta tavasta lukea Raamattua: otetaan ikään kuin rusinat pullasta, ne hengellisesti kaikkein tärkeimmät kohdat. Joku saattaa moittia, että se on valikoivaa lukemista, Huovinen sanoo.

– Valikoivaa se onkin. Mutta minusta se on vähän kuin joulupuuron syöminen. Vaikka koko puuro on hyvää, parasta on mantelin löytäminen. Toiset asiat vain ovat olennaisempia kristillisenuskon kannalta kuin toiset.

Joona Raudaskoski