Juhlavuottaan viettävä uskonnonvapaus on kehittynyt sadassa vuodessa uskonnottomuuden sallimisesta kohti vakaumusten yhdenvertaisuuden vaatimusta. Toisen oikeus on toisen velvollisuus, ja luterilaiset saavat opiskella vähemmistönä elämistä.
Salla Ranta
Vain tilaajalle
Lue koko artikkeli Henki-lehden numerosta 4/2023. Alta pääset näköislehteen tai tilaamaan oman lehtesi. HUOM. alinna ilmaiseksi luettavissa oleva lisämateriaali.
Uskonnonvapaus 100 vuotta
Vuosisatojen ajan oli valtion yhtenäisyyden takaajaksi valjastettu myös kirkko sekä uskontopakolla että uskonnonharjoituksen tarkalla ohjaamisella. Vuoden 1686 kirkkolaki uhkasi uskostaan luopuvaa ankarin rangaistuksin, mutta toisaalta vuoden 1726 konventikkeliplakaatti kielsi kansaa kokoontumaan omin päin hartaudenharjoitukseen. Tämän Suomessa vuoteen 1870 voimassa olleen lain seuraukset ovat tuttuja myös herännäisyyden historiassa.
Uskonnonharjoitus tarkoitti tuon ajan Ruotsissa ja siihen kuuluvassa Suomessa vain luterilaista uskoa. Kun ongelmaksi muodostui ulkomaisten asiantuntijoiden saanti maan elinkeinoelämän palvelukseen, valtiopäivät myönsivät 1741 (pappissäädyn vastustuksesta huolimatta) reformoiduille ja anglikaaneille oikeuden vapaaseen uskonnonharjoitukseen ja jopa luvan rakentaa kirkkoja rannikkokaupunkeihin.
Vallankaappauksensa 1772 jälkeen Kustaa III antoi Ruotsiin kuuluvassa Pommerissa ensin juutalaisille ja sitten katolilaisille oikeuden uskonnonharjoitukseen. Pian määräys annettiin myös Ruotsissa asuville juutalaisille ja katolilaisille, joskin rajatusti.
Uskonnonvapauslaki sellaisena kuin me sen ymmärrämme — vapautena valita uskontokuntansa tai olla kuulumatta mihinkään uskontokuntaan — tuli voimaan Suomessa 1923. Tuolloin rekisteröityivät monet uskonnolliset yhteisöt. Tämä nykyajan ihmiselle arkinen tosiasia oli merkittävä muutos paitsi kirkossa ja yhteiskunnassa, myös monien yksilöiden ja perheiden elämässä.
Vapaus etsiä omaa uskoa
Jokainen kansalainen saa Suomessa elää omantunnon ja uskon mukaisesti. Ihminen voi vaihtaa kirkosta toiseen sekä osallistua tai olla osallistumatta hengelliseen toimintaan vailla pakkoa.
Lainsäädäntö tukee kokoontumis- ja sananvapautta. Uskonnonvapauslaki antaa vapauden etsiä sitä uskoa tai yhteisöä, joka on sopiva ja tuntuu turvalliselta.
Uskonnonvapauden juhlavuoden tapahtumia kootaan sivulle https://evl.fi/uskonnonvapaus-100-vuotta.
Kaisa Viitala
Lähde: evl.fi, chydenius.kootutteokset.fi
Henkilehti.fi 