Pääkirjoitus: Onko herännäisyyttä ilman Siionin virsien veisuuta?

Tämän lehden sivuilla 10–16 vuoden kanttoriksi valittu Kaisu Rauhamaa toteaa, että ”keskivertoihmisen musiikillinen äidinkieli ei ole klassinen musiikki, ja siksi seurakunta ei saa eristäytyä korkeakulttuurin linnakkeeksi”. Tämän huomion mukaisesti on jo vuosikymmeniä järjestetty seurakunnissa eri musiikkityylin messuja, jotka ovat monin paikoin olleet erittäin suosittuja. Näyttää siltä, että mikäli vain jumalanpalveluksen musiikki on riittävän samankaltaista oman musiikkimaun kanssa, kynnys jumalanpalvelukseen voi ainakin joidenkin henkilöiden kohdalla madaltua.

Herännäisyyden keskeisin toimintamuoto on perinteisesti ollut siioninvirsiseurat. Siionin virsien veisuuperinne on mielenkiintoinen kokonaisuus erilaisten musiikkityylien keskellä. Vanhat virsien koraalisävelmät ovat kansan suussa muokkautuneet niekutteleviksi toisinnoiksi, joita veisataan ilman säestystä, joskus pitkiä taukoja pitäen. Perinne on ihan omanlaisensa sekoitus klassista kirkkomusiikkia ja kansanmusiikkia.

Koska herännäisyys on ollut opillisia ehdottomuuksia ja sitovia sääntöjä kaihtava, on tämän kansanliikkeen määritteleminen sisällöllisten teemojen kautta ollut vaikeaa. Määritelmäksi on usein saanut kelvata ulkoisiin muotoihin liittyvä sananparsi: herännäisyys on Siionin virsiä veisaava joukko.

Lehden voi antaa luettavaksi myös sille ystävälle, jolle veisuuperinne ei ole ominaista.

Määritelmässä on ongelmansa. Jos siitä pidetään tiukasti kiinni, onko herännäisyydellä mitään annettavaa sellaiselle, joka ei lämpene Siionin virsien omalaatuiselle veisuuperinteelle?

Toisin kuin tuo yksipuoleinen määritelmä antaa ymmärtää, herännäisyydellä on annettavaa myös veisuuperinteen ulkopuolella. Herännäisyys kantaa sisällään monia ihmisiä puhuttelevia sisällöllisiä teemoja, vaikka niiden avulla ei voitaisikaan tehdä yksiselitteistä määritelmää. Tällaisia ovat muun muassa uskonsa heikkoudessa olevien puolustaminen, ikävästä puhuminen, ihmisen elämän moninaisuuden ymmärtäminen ja Jumalan salaisuuden arvostaminen. Näistä asioista viehtyneitä ei kannata töniä herännäisyyden piirin ulkopuolelle vain siksi, että (yli-)korostetaan Siionin virsien veisuuta herännäisyyttä määrittävänä tekijänä.

Herättäjä-Yhdistys vaalii herännäisyyden palvelujärjestönä Siionin virsien veisuuperinnettä, mutta myös herännäisyyden sisällöllisiä piirteitä, jotka elävät myös Siionin virsien veisuun ulkopuolella. Tätä tehdään muun muassa tämän Henki-lehden välityksellä. Lehden voi antaa luettavaksi myös sille ystävälle, jolle veisuuperinne ei ole ominaista, mutta joka voisi viehtyä arjen toivoa ja avaraa armoa esillä pitävästä kristillisyydestä.

Kalle Hiltunen