Pääkirjoitus: Ryssäviha sataa Kremlin laariin

Populistisille valtionjohtajille on tyypillistä samaistaa kansa heihin itseensä. Jos valtion johtoa kritisoi, kritisoi populistisen johtajan mukaan itse kansaa. Venäjän diktaattori Vladimir Putin on omaksunut tämän ajattelutavan, ja haluaa uskotella kaikkien hänen ja hänen hallintonsa toimia vastustavien olevan Venäjän ja venäläisten vihollisia.

Putin pyrkii koko ajan väittämään, että länsimaiden harjoittama Ukrainan sotilaallinen tukeminen ja Venäjälle asetetut talouspakotteet ovat venäläisvastaisuutta, russofobiaa, vaikka niissä on kyse vain Venäjän hallinnon täysin ihmisoikeuksia ja kansainvälistä lakia noudattamattoman barbarismin vastustamisesta. Ja sen monet länsimaiset johtajat ovat useasti ääneen sanoneet.

Kun Venäjän hallinto jatkaa absurdia hyökkäyssotaansa ja puhuu sekoja länsimaita vastaan, saattaa se nostattaa meillä Suomessa vanhaa tuttavaamme ryssävihaa, eli vihaa venäläisyyttä ja venäläisiä kohtaan erotuksena Venäjän hallinnon ja sotajoukkojen toimien tuomitsemisesta. Tuon vanhan vainoojan nousu voisi sinällään olla tässä tilanteessa ymmärrettävää. On myönnettävä, että itsellänikin Putinin sotajoukkojen hirveyksien kasvaessa on tullut mieleen vanhat sanonnat voista ja paistamisesta. Vanhat sanonnat saisivat kuitenkin jäädä sinne mielen perukoille. Ryssävihalle ei pidä antaa valtaa.

Ihmisyksilön arvosta täytyy pitää kiinni, myös kohdatessa venäläisiä.

Putinin toive suorastaan on, että länsimaissa nousisi ryssäviha. Jokainen länsimaissa tapahtuva ylilyönti, missä venäläisiä tai venäläisyyttä vihamielisesti kritisoidaan, tulee varmasti Venäjän propaganda-aseen käyttöön. Putin suorastaan odottaa, että pääsee sanomaan kansalaisilleen: ”Siinäs näette, he vihaavat meitä.”

Mitä enemmän venäläiset saavat kohdata heihin kohdistuvaa syrjintää ja vihaa, sitä helpommin Putin saa kiedottua entistä useamman venäläisen mukaan valheelliseen tarinaansa lännestä russofobisena joukkona, joka haluaa tuhota Venäjän. Ryssäviha sataa Putinin laariin.

Länsimaisen yhteiskuntajärjestyksen ytimessä on kristinuskosta vaikutteita ottanut ihmisoikeusajattelu.  Ihmisyksilöllä on suunnaton, jumalallinen arvo, jota myös valtion tulee puolustaa. Ihmisyksilön kristillisesti nähtynä luomiseen perustuvasta arvosta täytyy pitää kiinni, myös kohdatessa venäläisiä, siitä huolimatta, että heillä jälleen kerran on johtaja, joka ei piittaa ihmisyksilön arvosta.

Kalle Hiltunen