
Pääkirjoitus,
maaliskuu 2022
Kuva: Jarmo Vainionpää
Helmikuun 20. päivänä tuli kuluneeksi 110 vuotta siitä, kun joukko körttiläisiä perusti Jaakolan talossa Ylivieskassa Sisälähetysseura Herättäjän. Myöhemmin se vaihtoi nimensä Herättäjä-Yhdistykseksi. Siionin virsistä ja ikävöivästä uskosta tunnettu herännäisyys eli körttiläisyys oli toki ollut olemassa jo ennen yhdistyksen perustamista.
Yhdistykseksi organisoituminen vei herännäisyyttä uusille urille. Se mahdollisti kansanopiston perustamisen ensiksi Lapuan Karhunmäkeen ja myöhemmin eri puolille Suomea. Opistoissa tehtävästä nuorisotyöstä tuli uuden yhdistyksen keskeinen toimintamuoto vuosikymmeniksi. Vielä tänäänkin nuorten asia, mm. Aholansaaressa ja heränneiden ylioppilaskodeilla tehtävä työ, on yksi yhdistyksen kivijalka.
Toinen keskeinen toimintamuoto koko yhdistyksen olemassaolon ajan ovat olleet seurat. Parhaimmillaan seurat virsineen, puheineen ja keskusteluineen tarjoavat ainutlaatuista yhteyttä.
”Yhtymisessä huonojen parannuksentekijöiden hätään herännäisyydellä on Jumalalta saatu armolahja, joka olisi erityisesti tänä aikana viritettävä palavaksi.” Näin totesi vuonna 1963 Kouvolan herättäjäjuhlilla silloinen Herättäjä-Yhdistyksen toiminnanjohtaja Jussi Kuoppala. Tuo lausahdus kuvaa herännäisyyden ja seuraliikkeen olemusta, sitä, mitä tänäkin päivänä sen soisi olevan.
”Paremmin tietäväksi asettuminen harvoin auttaa.”
Kuoppala ei puhu huonojen parannuksentekijöiden hädän poistamisesta tai sen mitätöimisestä, vaan siihen yhtymisestä. Kun ihmisellä on hätä, siihen ei usein auta vähättely tyyliin ”eihän sinulla mitään hätää ole”. Paremmin tietäväksi asettuminen harvoin auttaa. Mitä henkisempi tai hengellisempi hätä on, sitä mahdottomampi ihmisen on sitä millään poppaskonsteilla poistaakaan. Usein parasta on, kun toinen on vierellä, yhtyy lähimmäisen hätään. Sitä kutsutaan myös solidaarisuudeksi.
Herännäisyys on pohjimmiltaan huonojen parannuksentekijöiden, hengellistä puutteellisuutta tuntevien, syntisten solidaarisuusliike. Sen keskiössä on puutteellisen ihmisen asettuminen toisen puutteellisen vierelle. Kuten Kuoppala sanoo, herännäisyyden historia, Jumalan sille antama armolahja, velvoittaa tähän.
Juhlimme tämän syntisten solidaarisuusliikkeen 110-vuotista yhdistysmuotoista taivalta huhtikuussa milläpä muullakaan kuin paikallisilla seuroilla. Tavoitteena on vähintään 110 seurat eri puolilla Suomea (ks. www.h-y.fi/herattaja110). Tervetuloa mukaan!
Kalle Hiltunen