Pääkirjoitus: (Väärin)ymmärtämisen taito

Joskus eduskunnan suuren salin televisioitujen istuntojen keskustelukulttuuri oli poikkeus. Siellä ymmärrettiin tahallaan väärin, vieläpä pahantahtoisesti. Väärinymmärtämisellä pyrittiin saamaan vastustajan poliittinen vaihtoehto näyttämään huonolta ja oma mahdollisimman hyvältä. Tavallisten ihmisten normaaleissa keskusteluissa yritettiin usein kuitenkin ymmärtää toista osapuolta mahdollisimman suopeasti ja välit häneen säilyttäen, vaikka erimielisiä oltiinkin.

Sosiaalisen median kuplaantumista ja kiihkeää keskustelua suosivat algoritmit sekä ei-kasvotusten tapahtuva kommunikointi ovat levittäneet epäsuopeasti toista väärinymmärtävää keskustelukulttuuria tavallisten ihmisten pariin. Kenen tahansa kirjoitus, video tai kuva saatetaan yhtäkkiä ymmärtää tahallaan tai tahtomatta julkaisijan näkökulmasta hyvin epäedullisesti.

Ero eduskunnan keskustelukulttuuriin on kuitenkin siinä, että kansanedustajista valtaosa ymmärtää tv-kameroiden edessä tapahtuvan keskustelun olevan eräänlaista poliittista teatteria. Toista ei halveerata aivan tosissaan. Kuppilassa ollaan toisella tavalla ajattelevan kanssa jo ihan hyviä kavereita.

Jos osaisimme käyttäytyä somessa edes kuin fariseus, olisi sekin edistystä.

Jeesuksen vertauksessa fariseus rukoili itsekseen ja kiitti siitä, ettei ole samanlainen kuin vieressä rukoillut publikaani. Publikaani puolestaan rukoili: ”Ole minulle syntiselle armollinen.” (Luuk. 18:9–14). Jos osaisimme käyttäytyä somessa edes kuin tuo fariseus, olisi sekin edistystä. Usein omahyväinen mielipide nimittäin ei jää vain hiljaiseksi rukoukseksi, vaan kaikelle kansalle halutaan huutaa: ”Katsokaa, kuinka olen erilainen kuin tuo saastainen publikaani.” Toiset sitten julistavat yhtä kovaan ääneen: ”Katsokaa, kuinka olen erilainen kuin tuo omahyväinen fariseus.”

Samat ihmiset saattavat pystyä olemaan erimielisiä arvostavasti, ystävyyden säilyttäen ja toisen näkökantoja ymmärtäen, jos keskustelu tapahtuu kasvotusten. Sosiaalisessa mediassa railot samojen ihmisten välillä paisuvat megalomaanisiksi ja ystävyssuhteet rikkoutuvat.

Luther opettaa kahdeksannen käskyn selityksessä, että meidän tulee salata toisten synnit (ellei kuulu virkaamme olla tuomareina) ja puhua toisesta pelkkää hyvää, jopa kaunistella hänen virheitään. Tuon käskyn ja sen selityksen mietiskeleminen voisi olla tänäkin päivänä hyödyllistä. Vaikka se on kirjoitettu aikana ennen ruutuja, voisivat nuo ohjeet opettaa ymmärtämisen taitoa myös tämän päivän sosiaalisiin ympyröihin.

Armollista ja ymmärtävää uutta vuotta toivottaen

Kalle Hiltunen