Valoa tunnelin päässä

Kestävyyttämme koetellaan. Milloin piina päättyy ja palaamme normaaliin? Miten käy kesän tapahtumille ja muille suunnitelmille? Tämän kaltaisiin kysymyksiin olen viime viikkojen aikana törmännyt usein. Varmoja vastauksia on ollut mahdoton antaa.

Näitä rivejä kirjoittaessani Suomen hallitus on juuri julkaissut toiveita herättävän suunnitelman rajoitusten purkamiseksi. Kesän lähestyessä yhteiskuntaa haluttaisiin avata asteittain tilanteen salliessa. Jos käy hyvin, voidaan kesällä kokoontua ainakin ulkoilmatapahtumiin, kuten herättäjäjuhlille.

Koronasta ja sen vaikutuksista on puhuttu ylen paljon yli vuoden ajan. Lähes kyllästymiseen asti. Viikoittaisista tiedostus- ja ajankohtaisohjelmista tutuksi ovat tulleet maamme johtavat asiantuntijat esityksineen. Erityisen lujilla ovat olleet ne, jotka ovat venyneet ja väsyneet hoitaessaan sairastuneita. Kiitos heille kaikille!

Hengellisen ja henkisen tuen lisääntyneeseen tarpeeseen on myös vastattu. Kirkon väki on kiitettävästi kantanut tässä kortensa kekoon. Korvaavia lähteitä onkin opeteltu tarjoamaan ja käyttämään, kun rajoitukset ovat koskeneet myös kokoontumisia kirkkoihin ja seuratupiin. Osa toimista, kuten striimatut messut ja seurat, voisivat jäädä käyttöön senkin jälkeen, kun olemme palanneet normaalimpaan.

Mitä kaikkea tämä aika on sitten meille opettanut? Ainakin epävarmuuden sietämistä. Viisautta on tehdä suunnitelmia ja varasuunnitelmia. Silti suunnitelmat ovat suunnitelmia. Ne voivat hetkessä muuttua. Myös käsitevarastomme on karttunut. Harva meistä tiesi rokotteista, viruksista ja tartunta-asioista reilu vuosi sitten niin paljon kuin nyt. Myös tietämyksemme Suomen perustuslaista on lisääntynyt.

Kristityt sukupolvesta toiseen ovat usein lisänneet omiin suunnitelmiinsa pienen varauksen ”jos Jumala suo”.  Tällä varauksella on haluttu muistuttaa, että koko elämä iloineen ja murheineen on sittenkin korkeimman kädessä. Virsikin tästä muistuttaa: Hän onneen meidät ohjaa, myös aikaan vaikeaan. Sen rakkauden pohjaa, ken pystyy koskaan tutkimaan?

Toivoa on.    

Simo Juntunen

Simo Juntunen