Maailman tärkein sana

Kolumni,
maaliskuu 2021

LIISA JAAKONSAARI 2015

Meppikauden hienoimpia kokemuksia oli tavata maailman poliittisia ja hengellisiä johtajia. Muistan hyvin Myanmarin johtajan Aug San Suu Kyin upean puheen parlamentin istuntosalissa. Tuo Nobelin rauhanpalkinnon saanut, kaunis ja pieni nainen, elävä kukka hiuksissaan, aloitti puheensa kysymällä hiljaisella äänellä: mikä on maailman tärkein sana?

Hän piti pitkän tauon. Sinä aikana yritin muiden tavoin miettiä vastausta kysymykseen, mikä on maailman tärkein sana. Tietenkin joku seuraavista, ajattelin: rakkaus, luottamus, kunnioitus, hyvyys, usko, luonto ja rauha, kunnes Myanmarin silloisen johtajan oma vastaus keskeytti hiljaisuuden.

Maailman tärkein sana on — miksi, hän sanoi.

Hän oli oikeassa: valtioissa, uskonnoissa, perheissä, työpaikoilla ja yleensä ihmisten välisessä kanssakäymisessä on aina jotain vialla, jos ei saa kysyä — miksi? Juuri nyt Aung San Suu Kyi on jälleen kotiarestissa, kun sotilasjuntta kaappasi vallan, joka sillä itse asiassa oli. Niin miksi?

Buddhalaisuuden ydinsanoma väkivallattomuudesta on nyt vaihtunut sotilassaappaisiin. Nationalismi ja valtataistelu ovat nousseet tärkeämmiksi kuin väkivallattomuus ja rauha. Kiina seuraa Myanmarin tapahtumia sivusta ja toivoo, että kenraalijuntta pitää asiat käsissään. Ainakin Kaakkois-Aasian demokratiakehitykselle vallankaappaus on takaisku.

Ei kannata mennä Myanmariin saakka löytääkseen väkivaltaa, uskontojen valtataistelua ja terrorismia. Islamin nimissä tapettiin Lontoossa vuonna 2005, Madridissa vuonna 2006, Pariisissa vuonna 2015 ja Brysselissä vuonna 2016. Brysselissä oli noin kymmenestä minuutista kiinni, etten itsekin joutunut uhriksi metroasemalla, josta joka aamu nousin ja kävelin.

Jotenkin tuntuu, että kaikkialla on käynnissä valtataistelu maltillisten ja fundamentalistien välillä.

Kristitty Eurooppa on osaltaan vastuussa, sillä vihan nostattaminen maahanmuuttoa ja pakolaisia kohtaan on auttanut äärijärjestöjen rekrytointia.

Nuoret ovat alttiita ääriliikkeille. Nuoruus on aikaa, jolloin elämälle haetaan tarkoitusta. Maailman epäoikeudenmukaisuuteen, sotiin ja kriiseihin ei näytä löytyvän ratkaisua, eikä materialismi riitä vastaukseksi nuorten henkisiin ja hengellisiin kysymyksiin. Syrjityksi tulemisen kokemukselle ja ulkopuolisuuden tunteelle on vaikea löytää vastausta.

Uskonnoilla on tärkeä tehtävä edessään. On hyvä tuntea oma uskonto. Muiden uskontojen tunteminen helpottaa dialogia. Yhteistä on enemmän kuin aavistammekaan.

Vihaan ei koskaan saa vastata vihalla tai välinpitämättömyydellä eikä ennakkoluuloihin ennakkoluuloilla.

Liisa Jaakonsaari
Kirjoittaja on europarlamentaarikkona, ministerinä
ja kansanedustajana toiminut poliitikko Oulusta.