Kirkon historiassa on kirjoitettu lukuisia rakkausrunoja ja -kirjeitä, ei aina pelkästään toisille seurakuntalaisille, vaan myös Jumalalle. Laulujen laulun inspiroimana teologiaa tehtiin keskiajalla ja vielä pitkään keskiajan jälkeenkin inhimillisen rakkauden kielellä. Mihin tämä perinne on kadonnut? Voisiko sillä olla annettavaa hengellisyydelle vielä tänään?
~ Tilaajille