”Vieläkin toivon, vaikka täällä toivoa ei näy ollenkaan.”  (Siionin virret 254) Tämä Jaakko Löytyn virren värssy kuvaa toivon maisemia kaikessa paradoksaalisuudessaan. Uskonnollinen toivo ulottuu siihen, mikä ei ole aistein havaitsevan silmän ja järjen päätelmien nähtävissä. Uskonnollinen toivo ulottuu siihen, mitä en voi itse hallita ja kontrolloida. ~ Pääkirjoitus on vapaasti luettavissa ja kuunneltavissa.