Pääkirjoitus: Varjele, etten unohda pahuuttani

Yhdysvaltain oikeusministeriö julkaisi papereita vuonna 2019 kuolleen seksuaalirikollisen liikemies Jeffrey Epsteinin laajaan tuttavaverkkoon liittyen. Kaikkea ei julkaistu, mutta pengottavaa on riittänyt. Monissa maissa keskustelua ovat herättäneet esimerkiksi poliitikkoihin ja kuninkaallisiin liittyvät paljastukset.

Epsteinin verkostot olivat laajat. Ne ylsivät niin liike-elämän kuin politiikan eliittiin. Siellä on jaettu sisäpiiritietoja, rahalla on ostettu vaikutusvaltaa. Monet tiesivät Epsteinin nuoriin tyttöihin kohdistamasta hyväksikäytöstä. Silti he jatkoivat verkoston osana. Uhreja on paljon. Todennäköisesti rikoksen tehneitäkin on paljon enemmän kuin vain Epstein.

Ihmiskunnan eliittiin kuuluneen mätäpaiseen osittainenkin paljastuminen on tuonut mieleeni rovasti Heikki Karasti puheen Lahden herättäjäjuhlilta 2007. Karasti puhui muita paremmista ihmisistä. Hän kertoi, kuinka toisen maailmansodan jälkeen Auschwitzissa joukko tieteilijöitä, kirjailijoita ja filosofeja pohti, miten vastaava voitaisiin estää. He tulivat siihen tulokseen, että sama voisi tapahtua missä vain. Kuka tahansa, he itsekin, olisivat tietyissä olosuhteissa voineet olla natseja ja osallistua joukkotuhoon.

Huono ihminen ei ole toisen yläpuolella.

”Ei niitä miljoonia keskitysleireissä tappaneet huonot ihmiset, vaan hyvät ihmiset, muita paremmat, sinisilmäiset arjalaiset. – Niin kauan kuin ihminen sanoo, minä olen hyvä ihminen, niin kauan maailmassa soditaan, tapetaan, raiskataan. – Mutta huono ihminen, hän ei ole toisen yläpuolella.” Näin puhui Karasti vuonna 2007.

Kun ihmiskunnan eliitistä, muita paremmista ihmisistä paljastuu mätäpaise, ei ongelma ratkea sillä, että valtaapitäväksi valitaan uusi poliitikko, joka vakuuttaa olevansa edellisiä moraalisesti kyvykkäämpi, muita parempi. Kaikkien tulisi ymmärtää, että kuka vain, minäkin, voisin tietyissä olosuhteissa olla pahuuden verkostoissa. Kukaan ei voi asettua toisen yläpuolelle.

Tämän ymmärtäminen voisi parhaimmillaan johtaa siihen, että mietimme järjestelmiämme, muutamme yhteiskuntiamme, jotta vastaava ei olisi enää mahdollista, oli vallan eliitissä kuka tahansa. En tiedä, tuleeko näin tapahtumaan. Yhteiskuntiemme pitäisi kuitenkin olla sellaisia, että ne nykyistä paremmin suojelisivat kaikkia, myös vallan huipulla olevia, meissä itsessämme olevalta pahuudelta.

Olkoon rukouksemme tänä paastonaikana: ”Varjele, etten unohda pahuuttani.”

Kalle Hiltunen
päätoimittaja

Heikki Karastin herättäjäjuhlapuheen voi lukea tämän linkin takaa.