Kurpitsakirkossa halloween kohtaa pyhän

Kurpitsalyhdyt, kummitukset ja karamellit – monelle halloween merkitsee amerikkalaistyylistä ilottelua. Ilmajoella juhla saa aivan oman muotonsa lasten kurpitsakirkossa, jossa yhdistyvät leikki, yhteisöllisyys ja vahva hengellinen sanoma.

Halloweenin synty juontaa kelttien samhain-juhlaan, jolloin uskottiin kuolleiden henkien liikkuvan maan päällä. Kristinuskon levitessä kirkko yritti antaa juhlan tilalle omat merkkipäivänsä: pyhäinpäivä (All Saints’ Day) kaikkien pyhien muistoksi ja kaikkien vainajien päivä (All Souls’ Day), jolloin rukoiltiin kuolleiden puolesta. Näin syntyi All Hallows’ Eve – ilta ennen pyhäinpäivää, joka ajan myötä lyheni muotoon Halloween.

Suomessa halloween on yleistynyt vasta viime vuosikymmeninä, lähinnä populaarikulttuurin ja kaupan myötä. Perinteisempi on ollut pyhäinpäivä, jolloin viedään kynttilöitä haudoille ja muistellaan edesmenneitä.

Vaihtoehto halloweenille

Kahden juhlan rinnakkaisuus herättää joskus keskustelua: toiset näkevät halloweenin kaupallisena hömpötyksenä, toiset pitävät sitä luontevana jatkumona ihmisten tarpeelle käsitellä kuolemaa ja tuonpuoleista.

Ilmajoen seurakunnan nuorisotyönohjaajia Nina Koivumäkeä ja Ritva Manteretta kysymys
askarrutti siinä määrin, että he kehittivät kokonaan uuden konseptin – koko perheen kurpitsakirkon.

– Lapset ja perheet viettävät halloweenia ja ajattelimme, että olisi hyvä tarjota sen rinnalle selkeä kristillinen vaihtoehto, Koivumäki kertoo.

Hän vei ideansa silloisen kirkkoherra Maria Talolan pöydälle, joka innostui siitä heti ja lähti
mukaan kurpitsakirkon toteutukseen. Myöhemmin mukaan tuli myös seurakuntapastori Jussi Haavisto.

Tänä syksynä kurpitsakirkkoa vietetään jo yhdeksättä kertaa.

– Onhan siinä valtava tekeminen. Jotain kertoo se, että meillä on aina peräkärryllinen rekvisiittaa, Koivumäki nauraa.

Samaan hengenvetoon hän kertoo työn olevan vaivan arvoista.

– Lasten ilo ja heittäytyminen palkitsevat, hän sanoo.

Pelot paperille

Myös työntekijät antautuvat tunnelmalle: Jussi Haavisto näyttää puhelimestaan kuvan, jossa hänellä on alba ja oranssi naamio. Pastorin harteita kiertää kurpitsavaloketju.

– Lapset saavat pukeutua naamiaisasuihin ja me työntekijät sonnustaudumme myös asianmukaisesti, hän sanoo.

Tarkoitus ei ole kuitenkaan pelotella ketään.

– Kurpitsalyhtymme ovat hyväntuulisia, Koivumäki korostaa.

– Ja vaikka meillä on pelkohuone, siinä ei ole mitään kammottavaa, Haavisto sanoo.

Lapsen reppuun lähtee hyviä kasvun ja hengellisyyden siemeniä.

Pelkohuoneessa pienet seurakuntalaiset saavat purkaa huolenaiheitaan Jumalalle kirjoittamalla ne paperille. Yleisiä murheita ovat koulukiusaaminen, riitely kotona, ilmastonmuutos tai pelko yksin jäämisestä.

Taskulamput kirkkoon

Osallistujia ohjeistetaan tuomaan taskulamppu hämärään kirkkoon. Sen avulla lauletaan lasten virsiä, kierretään toiminnallisia pisteitä esirukouk- sen aikana ja etsitään raamatunlauseilla varustettu- ja kortteja, jotka lapset saavat ottaa mukaansa.

– Lapsen reppuun lähtee kirjaimellisesti hyviä kasvun ja hengellisyyden siemeniä, Koivumäki kiteyttää.

– Meillä on vahva hengellinen visio taustalla. Jokaisen kurpitsakirkon teema nousee jostakin raamatunkohdasta, Haavisto lisää.

Esirukouspisteistä vastaavat vapaaehtoiset.

Lapset voivat esimerkiksi koristella hautalyhdyn tulevaa pyhäinpäivää varten, heittää rukousnoppaa tai kirjoittaa ikäihmisille kortteja, jotka diakoniatyöntekijät toimittavat laitoksiin.

– Useiden aikuisten läsnäolo tuo lapsille turvaa, sillä moni tulee kurpitsakirkkoon ilman vanhempiaan, Haavisto kertoo.

Liikenneturvallisuudesta huolehtii enkeliksi pukeutunut vapaaehtoinen, joka on lapsia kadulla vastassa. Hän ohjaa lapset kirkkoon ja sieltä kotimatkalle. Ongelmaksi nousee usein se, etteivät lapset malttaisi lähteä.

Suomalaisessa juhlaperinteessä pakanalliset tavat ja kristilliset pyhät täydentävät toisiaan.

– Kirkkoon täytyy lopuksi sytyttää täysi valaistus, antaa pilkku, Koivumäki sanoo.

Kolmasluokkalaisille kutsu

Kurpitsakirkko kerää vajaa sata henkeä. Ilmajoen alakoulujen kolmasluokkalaiset saavat henkilökohtaisen kutsun.

– Tarjoamme jokaiselle ikäluokalle jotakin erityistä, kurpitsakirkko on kolmosien juttu, Koivumäki kertoo.

– Kolmoset osaavat jo odottaa kutsua, sana kiirii ja herättää etukäteen innostusta, Haavisto sanoo.

Kriittisiäkin ääniä esiintyy. Kaikki eivät ymmärrä kytköstä halloweenin ja kirkon välillä.

– Ihmisillä nousee helposti vääriä mielikuvia, Koivumäki toteaa.

Kurpitsakirkko on toiminnallinen sanajuma lanpalvelus. Mukana on lyhyt papin puhe, virsiä, rukousta ja raamatunlukua. Lapset myös siunataan alttarilla.

Kurpitsakirkko on toiminnallinen sanajumalanpalvelus.

– Halloween näkyy lähinnä kirkon kevyessä koristelussa ja ihmisten pukeutumisessa, Haavisto selventää.

Kristillisten pyhien pakanalliset juuret

Halloween ei ole ainoa juhla, jossa vanhat ja uudet merkitykset elävät yhdessä. Esimerkiksi joulunvietto on sekoitus kristillisiä ja pakanallisia tapoja, jossa seimi, tontut ja joulupukki mahtuvat samaan päivään.

Joulupukin nimi nousee vanhasta suomalaisesta perinteestä, jossa pukin sarviin ja turkkiin pukeutuneet nuuttipukit kiersivät taloissa kerjäämässä joulun tähteitä. Nykyinen pukki on saanut vaikutteita 300-luvulla eläneestä piispasta ja hyvänteki- jästä Pyhästä Nikolauksesta, jonka tarina levisi Eurooppaan ja sekoittui paikallisiin perinteisiin.

Kirkolliseen paastoon laskeutumiseen, laskiaiseen, on puolestaan Suomessa kietoutunut kansanomainen hedelmällisyysmagia – uskottiin, että mitä pidemmälle mäkeä laski, sitä paremmaksi kasvoi pellon sato.

Pääsiäisen taas on kytkeytynyt pakanalliseen kevätjuhlaan, jonka jäänteenä erityisesti Pohjanmaalla poltetaan kokkoja, pääsiäisvalkeita, suojaamaan ihmisiä noidilta ja muilta pahan valloilta.

Suomalaisessa juhlaperinteessä pakanalliset tavat ja kristilliset pyhät eivät sulje toisiaan pois, vaan täydentävät toisiaan.

Hampurilaisia ja jäätelöä

Kurpitsakirkon väkimäärä luultavasti kasvaa tulevina vuosina, kun seurakunta yhdistää kirkkotilaisuuteen hampurilaisbaarin ja jäätelöbuffetin. Valmis ateria helpottaa nuoria perheitä ja tekee yhteisestä kokemuksesta mukavamman.

– Näin tehtiin ennen koronapandemiaa ja väkeä tuli toistasataa. Nyt odotamme uuden seurakunta- talon valmistumista, jotta voimme palata vanhaan käytäntöön, Haavisto kertoo.

Kurpitsakirkko näyttää, että halloweenissa voi olla enemmän valoa kuin varjoa. Muualla illan hämärässä kulkevat kummitukset ja hirviöt, mutta Ilmajoella valoa kantavat lapset – heidän mukanaan kulkee viesti toivosta ja yhteisöllisyydestä.

Misku Välimäki