Kolumni: Körttien rukous

Herättäjäjuhlilla Salossa en kuullut yhtään puhujan sanoittamaa rukousta, messun esirukousta lukuun ottamatta. Olimmeko Jumalan edessä ilman asiaa vaiko sanattomia, mykkiä?

Toisten kuullen sanoitettu ajankohtainen rukous kadottaa kyllä herkästi tavoitteensa, Jumalan  läsnäolossa viipymisen. Hartauksissa kerrotaan monisanaisesti Jumalalle, millainen on maailman tilanne ja oma tilanne, niin kuin hän ei sitä tietäisi. Rukouksen kuulija jää omien höpötysten hämärään. Monesti on lähellä ajatus, että rukousta otsikkona käyttäen puhutaan vain toisille läsnäolijoille meitä opettaen.

Kristikunnan valmiit rukoukset pelastavat vaaralta kadottaa rukouksen tarkoitus. Siihen auttavat myös virret. Siionin virret sanoittivat herättäjäjuhlillakin yhteiset rukouksemme.

Ne ilmaisevat uskon hapuilevaa kaipausta ja antavat sisältöä sille, mitä en osaa edes kaivata, vaikka hyvä olisi. Niissä on myös rukousten kuulijan vastauksia rukoilijalle. Virret tuovat tuonpuoleisuutta läsnä olevaksi.

Puheista sen sijaan on seuroissakin tullut entistä enemmän tämänpuoleisten asioiden kertomista. Voi kutenkin ymmärtää, että seurojen kehyksissä kerrottuina ne ovat puhetta myös Jumalalle. Näin ajatellen seurat on kokonaisvaltainen rukoustapahtuma.

Toki yhden ihmisen huolet ja ilot ovat ainutlaatuisia, hänen omiaan. Mutta niiden kuuleminen kutsuu samanlaista kokeneita omine tuntoineen Jumalan eteen. Kun ymmärrämme seurat kauttaaltaan, alusta loppuun, rukoukseksi, arjen asioiden sanoituksista tulee niissä viestejä Jumalalle. Avun pyyntöjä, opastuksen odotusta tai kiitollisuutta.

Aikaisempaa nuoremmat ovat ilahduttavasti saaneet enemmän tilaa seurojen puhujina  henkilökohtaisine kokemuksineen. Vaikka heidän arkensa ei olisi osalle kuulijoista ajankohtaista, seurat rukousyhteisönä sulkee monenlaista arkea syliinsä. Kullekin halulliselle löytyy niissä osa.

Kun ymmärrämme seurat kauttaaltaan, alusta loppuun, rukoukseksi, arjen asioiden sanoituksista tulee niissä viestejä Jumalalle.

Kun körttejä moititaan rukousvammaisiksi, on tapana vastata, että rukous on mukana kaikessa elämässä, hengityksen tavoin ja hiljaisin huokauksin. Hyvä niin.

Sisäiset mietiskelyt tahtovat tosin typistyä sisäiseksi keskusteluksi itseni kanssa. Rukouksen olemus ja voima on tietoisuudessa, että sen kuulija on minun ulkopuolellani. Hänen puheenvuoronsa ovat joskus kuiskauksia, joskus huutoja.

Voitto Huotari
Mikkelin hiippakunnan emerituspiispa

.