Kolumni: Matkalla

Me kaikki olemme matkalla kaiken aikaa ja monella tasolla.

Laajenevassa avaruudessa oma galaksimme, aurinkokuntamme osana linnunrataa, maapallo reitissään auringon ympäri ja itsensä ympäri, synnymme, muutumme ja kuolemme kuten kaikki ympärillämme ja solumme sekä kaikki atomit ja kvantit meissä ja maailmankaikkeudessa. Olemme sananmukaisesti osa tähtipölyä. Olemme siis virtaava joki emmekä kiinteä palanen siinä virran vietävänä. Samasta on kyse henkisessä kasvussamme osana fyysistä matkaamme.

Mihin suuntaan olen matkalla vai olenko pökkelö virran kuljetettavana? Juutunko akanvirtaan vai kasvanko henkisesti ja hengellisesti? Olenko osa sitä sivistyksen virtaa, joka rakentaa parempaa, joka tukee toisia kulkemaan osana virtaa ja voimallaan sieppaamaan mukaan uusia elementtejä ja ravitsemaan maata ympärillämme?

Mielestäni kauniissa virressä 396 Käyn kohti sinua kerrotaan oman aikansa kielellä tästä matkasta: ”Virteni matkalla soi täynnä toivoa. Käyn aina, Herrani, kohti sinua.”

Tarvitsemme siis päämäärän, toivoa, tahtoa ja johdatusta, että emme ajelehtisi. Siitä on kyse myös sivistyksen juhlavuodessa ja Unescoaloitteessa.

Emme saa antaa periksi nihilismille, toivottomuudelle ja kielteisyydelle, emme voi jähmettyä paikoillemme kuten jäätynyt joki. Eikä meidän todellakaan kannata jättää henkistä ja hengellistä kasvuyritystämme kesken, vaan pysyä avoimena kysymyksen ja ihmetyksen äärellä valmiina johdatukseen. Elämä on energiaa, elämä on liikettä ja muutosta. Me olemme, sinä olet virtaava joki tai ainakin vesiatomi siinä. Yhdessä me muodostamme virran, joka muokkaa uusia uomia, kuljettaa ravinteita ja muuttuu vahvaksi voimaksi.

Yhdessä me muodostamme virran, joka muokkaa uusia uomia, kuljettaa ravinteita ja muuttuu vahvaksi voimaksi.

Käyn aina kohti, mutta en yksin, vaan osana kanssakulkijoiden yhteistä henkistä ja fyysistä matkaa, jossa tuemme ja parhaimmillaan rakastammekin toisiamme. Siitä elämässä on kyse, yhteisestä vaelluksesta kohden sateenkaaren päätä eikä staattisesta päämäärästä, jonne päästään ja jossa ollaan. Elämä on se matka, aina kohti, johdatukseen uskoen, toivo on vaelluksen voima, henkinen kasvu ja viisaus päämäärä ja seuralaiset merkitys.

Tässä matkassa herättäjäjuhlat ovat yksi kohtaamis-, levähtämis- ja virkistymispiste, jonka jälkeen jaksaa taivaltaa taas matkaa seuraavaan vuoteen.

Hyvää matkaa kaikille meille!

Sirpa Pietikäinen
Kirjoittaja on Euroopan parlamentin jäsen (kok.).

.