Kolumni: Heikoimpien ja luonnon puolella

Yhteiskunnan tulee toimia niin, ettei se syrji tai tuhoa heikoimpia – ei ihmisiä eikä luontoa. Tämä ei ole vain kaunis ajatus, vaan syvästi hengellinen kutsumus, jonka juuret ulottuvat Raamatun sanomaan. Jumala on aina sorrettujen, köyhien ja suojattomien puolella – ja koko luomakunta huokaa yhdessä ihmisten kanssa, odottaen vapautusta turmeluksesta (Room. 8:21–22).

Tämä periaate saa konkreettisen muodon Zimbabwessa, missä Gwain isoäitien ryhmä tekee vaikuttavaa työtä lasten oikeuksien ja ilmastokestävyyden edistämiseksi. He eivät rakenna ainoastaan elämän perusedellytyksiä orvoille ja haavoittuvassa asemassa oleville lapsille, vaan samalla vahvistavat koko yhteisön kykyä kohdata ilmastonmuutoksen vaikutukset.

Vuonna 2024 yli 200 isoäitiä tavoitti työnsä kautta yli 1 000 lasta Gwaissa. Ruoka-avustukset, koulumaksujen kattaminen ja psykososiaalinen tuki loivat perustan lasten hyvinvoinnille. Kaikki tämä tapahtui yhteisön omalla voimalla, vapaaehtoisesti – puhtaasti lähimmäisenrakkaudesta. Isoäidit toimivat paikallisina johtajina, kasvattajina ja ilmastotyön edelläkävijöinä. He ovat ottaneet vastuun yhteisönsä haasteista ja kehittäneet siihen omannäköisiä ratkaisuja. Patriarkaalisessa kulttuurissa tämä on todellista transformaatiota, naisten voimaantumista näkyväksi ja vaikuttavaksi toiminnaksi.

Haavoittuvien suojeleminen ja luonnon vaaliminen kulkevat käsi kädessä.

Gwaissa ilmastokestävyyden rakentaminen ei ole vain teknisiä ratkaisuja – se on arvojen ja ajattelun muutosta. Nuorille koulutettiin ilmastolähettiläitä, käyttöön otettiin kestävämpiä viljelymenetelmiä, perustettiin puutarhoja ja tuotettiin aurinkokuivaimilla säilöttyjä luonnontuotteita tulojen lähteiksi. Tässä yhdistyvät perinteinen osaaminen ja nykyaikainen teknologia. Isoäitien liike on saanut alkunsa luterilaisen kirkon naisista, ja kaikki työ tehdään kristillisten arvojen pohjalta: vastuullisesti, yhteisöllisesti ja toivon hengessä.

Vaikka ympäröivä yhteiskunta kamppailee kuivuuden, inflaation ja poliittisen epävarmuuden kanssa, Gwai ei ole jäänyt passiiviseksi. Päinvastoin isoäitien rakentama toimintamalli osoittaa, että haavoittuvien suojeleminen ja luonnon vaaliminen kulkevat käsi kädessä. Kun he kouluttavat lapsia ja aikuisia ilmastokestävään ajatteluun, he rakentavat yhteisöä, jossa ketään ei jätetä ulkopuolelle – ja jossa myös luonto saa arvoisensa suojelun.

Gwain isoäitien työ on juuri sitä hengellisyyttä, jota ilmastokriisin ajassa tarvitaan: toivon muuttumista teoiksi, jotka rakentavat oikeudenmukaisempaa maailmaa sekä ihmisille että luonnolle.

Ruusa Gawaza
Kirjoittaja on Suomen Lähetysseuran ilmastokestävyyden asiantuntija ja Herättäjä-Yhdistyksen nimikkolähetti Zimbabwessa.

.