Kolumni: Minä ja sinä

Minä kaipaan sinua. Yhteyttä, jatkuvuutta, turvaa, mielekkyyttä. Kaipaan myös omaa tilaa kasvaa, etsiä ja kehittyä. Haluan tulla täydeksi voidakseni antaa sinulle, ja haluan sinun kehittyvän omaksi itseksesi, jota tuot myös meihin. Yhdessä luomme enemmän tästä kuin vain yksilöiden summan. Minä ja sinä yhdessä ja erikseen, ei joko tai. Lapsi ja vanhempi, parisuhde, ystävyys, yhteisö, kansakunta, EU ja maailma. Yhteistä jakamista, rakentamista, kasvamista, riskienjakamista ja myös aina joskus erilaisuuden siedättämistä. Ajatuksena helppoa, käytännössä elinikäistä oppimista.

Kannustammeko itseämme ja toisiamme tähän, ja rakennammeko yhteisöjämme ja globaaleja järjestelmiämme sen mukaisesti, vai luommeko samanmielisten kuplia, kivien heittelyä väärinajattelijoita kohtaan sekä minäminä-kulttuuria, jossa maailma ja muut ovat buffetpöytä haluillemme ja tarpeillemme. Jos et ole puolellani minun ehdoillani, olet minua vastaan, ja tahtojen taistelussa on vain häviäjiä.

Kysymykset ovat yhä olennaisempia haasteiden kasvaessa ilmastonmuutoksesta talouden rakennemuutoksiin, resurssiniukkuuteen sekä erilaisuuden lisääntymiseen ympärillämme. Olemme kaikki heikompia tai vähemmistöjä aina suhteessa johonkin muuhun, ja tässä nollasummapelissä ei voi olla voittajia. Olemme suuren henkisen kasvun, sivistyksen, sivilisaation, elinikäisen oppimisen ja jopa selviytymisen haasteen edessä. Samalla lyhytjänteisyyden, somen ja pirstaloituvan tiedonvälityksen paineissa politiikalla paineet kasvavat tarjota helppoja vastauksia: tarjoan sinulle juuri sitä, mitä keksitkin haluta, ja muutoksiin ei ole tarvetta.

Olemme kaikki heikompia tai vähemmistöjä aina suhteessa johonkin muuhun.

Muutos lähtee aina havahtumisesta, oivalluksesta ja minusta. Minusta ja sinusta yhdessä, meistä ensin pienempänä ja sitten kasvavana joukkona. Muutos rakentaa parempaa maailmaa ja elämää, vaikka se on hidasta ja vaivalloistakin. Gandhi on kehottanut meitä itseämme olemaan se muutos maailmassa, jonka haluamme nähdä. Jeesus osoitti omilla toimillaan oma-aloitteisuuden merkityksen ja sen, miten omilla teoilla ja muiden kutsumisella syntyy joukkoliike ja kokonainen kestävä usko parempaan. Meillä on kyky sekä luoda ongelmia että ratkoa itseaiheuttamiamme ongelmia ja ulkoa tulevia yllättäviä haasteita. Meillä on myös laaja valmius tunnistaa ja ryhtyä toimiin niiden osalta, ja meillä on useita kansanliikkeitä, kirkko mukaan lukien, jotka yrittävät jo näin tehdä. Kaikki alkaa kuitenkin minusta ja meistä, joku muu ei sitä puolestamme tee.

Herännäisyydessä minua erityisesti viehättää sen ytimessä oleva nöyryyden ajatus omasta keskeneräisyydestä, epäilevyydestä ja siitä kumpuava oppimisen valmius, sekä mielestäni mielenkiintoisesti siitä kumpuava maallikkosaarnaaja-ajatus. Ei vain joku toinen, siihen oppinut ja valtuutettu hoida asioita, vaan myös minä itse vajavaisilla kyvyilläni, jolloin seurojen hengessä me kaikki yhdessä opimme, rikastumme, ehkäpä viisastummekin ja toimimme paremman elämän eteen.

Ihmiskuntana kaipaamme herännäisyyden henkeä. Voimme olla osa kynttilämeren valoa ja toivoa. Voimia meille kaikille siihen.

Sirpa Pietikäinen
Kirjoittaja on neljännen kauden europarlamentaarikko

.