Pääkirjoitus: Jumalan meriväylällä on tilaa

Purjehtimisen ja merenkäynnin kuvasto on alusta alkaen ollut osa kristillistä symboliikkaa. Kirkkoa on verrattu laivaan, jota Kristus ohjaa eteenpäin.

Jeesuksen opetuslapsissa oli kalastajia, ja kristinuskon alkuvaiheet sijoittuivat antiikin Roomaan, missä merenkäynti oli keskeinen osa maailmanmenoa. Raamattukin sisältää kertomuksia niin Nooan arkista kuin Jeesuksesta ja opetuslapsista Gennesaretinjärvellä. Ei ihme, että laivasta on tullut keskeinen kirkon symboli.

Kun opiskelen kristinuskon ja kristillisen opin historiaa, minulle tulee usein mieleeni poijuin merkitty meriväylä, jossa on aika paljon tilaa laivojen seilata.

Kristinusko on muotoutunut harhaoppisuuskiistojen seurauksena. Asioihin on otettu kantaa vasta sitten, kun on ilmaantunut sellaista opetusta, joka on aiheuttanut ristiriitaa. Yhteisö on vähitellen linjannut, mikä opetus ei kuulu kirkon opetuksen piiriin. Tässä paineessa on alkanut syntyä uskontunnustuksia. Kantaa on otettu oikeastaan vain niihin asioihin, jotka ovat aiheuttaneet riitaa. Monista muista kysymyksistä on kirkon historiassa opetettu lukuisilla eri tavoilla. Ja myös ne asiat, joihin on otettu kantaa, sisältävät paljon variaatiota kristillisen opetuksen historiassa. Vai voisitteko kuvitella, että esimerkiksi opetus siitä, että Poika on samaa olemusta kuin Isä, tyhjenisi kristinuskon piirissä yhteen tapaan puhua Kristuksesta? Näin siitä huolimatta, että tämä on keskeisin varhaisen kirkon opillinen lausuma.

Kirkon oppi on kuin lavea meriväylä, jolle on karikoiden kohtiin merkitty poijuja turvaamaan kulkua.

Kun kirkon historiaa katsoo tarkemmin, oppi ei näyttäydy ohuena polkuna, joka määrittää tarkasti, miten mistäkin asiasta tulee ajatella. Se on ennemmin lavea meriväylä, jolle on karikoiden kohtiin merkitty poijuja turvaamaan kulkua.

Valitettavasti mielikuva on usein toinen. Kadunkulkija saattaa todeta, että uskoo Jumalaan, mutta ei niin kuin kirkko opettaa. Tämän vastauksen äärellä usein mietin, tietääköhän kadunkulkija, mitä kaikkea kirkon opetukseen Jumalasta kuuluu. Minä ainakaan en ihan kaikkea tiedä. Sen kuitenkin olen oppinut, että Jumalan meriväylälle mahtuu monenlaista.

Vaasan herättäjäjuhlien 5.-7.7.2024 tunnus on ”Purjeisiini tuulta anna – Ge vind i seglen”. Tunnus kutsuu kaikkia Jumalan armollisesti viitoittamalle meriväylälle. Tuo väylä kutsuu eri taustoista tulevia ja eri käsityksiä kantavia yhteiseen laivaan ja yhteiselle meriväylälle. Jokaisen purje on luotu Jumalan armollisen tuulen kosketettavaksi.

Tervetuloa Vaasaan herättäjäjuhlille!

Kalle Hiltunen
päätoimittaja