Pääkirjoitus: Kirkko ei ole kansallinen instituutio

Rooman keisari Konstantinus Suuren (272–337) toiminnan myötä kristinuskosta tuli Rooman valtakunnassa ensiksi sallittu ja myöhemmin ainut sallittu uskonto. Tällä ns. konstantinolaisella käänteellä oli järisyttävä vaikutus eurooppalaisen
kristinuskon historiaan.

Valtion ja kirkon roolit alkoivat sotkeentua. Myöhemmin Euroopassa kirkoilla on ollut keskeinen merkitys valtion sekä kansakunnan identiteetin rakentajana ja tavoitteiden toteutumisen myötävaikuttajana. Myös Suomen evankelisluterilainen kirkko on nimeään myöten ”Suomen”. Kirkon historiassa ja identiteetissä suomalaisuus ja liitokset valtioon ovat keskeisessä roolissa.

Kristillinen kirkko ei kuitenkaan perimmäiseltä identiteetiltään ole millään tasolla kansallinen
projekti. Kirkko on luonteeltaan universaali. Heti syntyessään se ylitti kansalliset ja muutkin tämänpuoleiset raja-aidat. Jo ensimmäinen kristittyjen sukupolvi piti tärkeänä evankeliumin viemistä kaikille kansoille. Kristuksen julistamalle Jumalan valtakunnalle kansalliset tai muut ihmisen ominaisuuksiin ja asuinpaikkoihin liittyvät rajat ovat kuin heinänkorsia, jotka tuon valtakunnan levitessä murskaantuvat.

Kirkon tulee Suomessa ja monissa muissakin maissa tarkastella omaa historiaansa kriittisesti.
Suomessakin kirkko on välillä antautunut kristinuskon perimmäiselle luonteelle vieraalla tavalla
erilaisten kansallisten pyrkimysten käsikassaraksi. Yhtenä esimerkkinä tästä on saamelaisten kohtelu.

Irvokas esimerkki tämänhetkisestä kristinuskon ja kansallisten intressien yhdistämisestä löytyy
Venäjän ortodoksisen kirkon johdosta. Mutta ei länsimaissakaan olla täysin irrallaan tästä ilmiöstä.

Maahanmuuttokriittiset ja jopa rasistiset ideologiat pyrkivät nostamaan kannatustaan liittämällä
ideologioihinsa menneitä aikoja kaihoisasti katsovaa nostalgiaa. Nämä tahot mielellään ottaisivat kristinuskon ja kirkon osaksi omia projektejaan.

Evankeliumin on tarkoitus murtaa muureja, ei pystyttää niitä.

Näiltä tahoilta kuitenkin unohtuu, että esimerkiksi Suomessa kirkko toi lähetyskasvatuksen kautta ensimmäisen kerran kaukaisia kulttuureja tutuksi suomalaisille.

Kirkossa tulee pitää kirkkaana mielessä sen oma universaali luonne. Kristinusko ei ole kansallinen projekti. Evankeliumin on tarkoitus murtaa muureja, ei pystyttää niitä. Kristillinen usko julistaa Jumalan valtakuntaa, joka kerran murtaa kaikki ihmisten toistensa välille asettamat rajat.

Kalle Hiltunen