Kolumni: Onnellinen — ehdoitta

Olin kesällä luostariyhteisössä Haminassa, Poitsilan kartanossa. Käsiini osui siellä Anthony de Mellon kirja Havahtuminen. Pysähdyin kirjan alussa kohtaan, missä de Mello sanoo:

Emme me halua olla onnellisia. Haluamme jotain aivan muuta. – – emme halua olla onnellisia ilman ehtoja. Olen valmis olemaan onnellinen, mikäli saan sitä tai tätä. – – me sanomme ystävälle, Jumalalle tai jollekin asialle: ’Sinä olet minun onneni. Jos en saa sinua, kieltäydyn olemasta onnellinen.’

Minun elämäni on ollut täynnä tätä.

’En voi olla onnellinen, ellei tuo perheenjäsen lakkaa olemasta niin kummallinen ja vaikea.’

’En voi olla onnellinen, ellei minut jättänyt rakastettu palaa.’

’En voi olla onnellinen, ellei omaiseni parane tuskallisesta sairaudesta.’

’En, ellen näe omia lapsiani onnellisina ja pärjäävinä.’

Jotkut asettamani ehdot ovat tuntuneet eettisesti oikeilta, koska ne liittyvät myötätuntoon ja rakkauteen. Jos lakkaan vaatimasta elämältä, että rakas ihminen saisi olla terve, tai että lapseni saisivat olla onnellisia, välitänkö heistä lainkaan? Toiset ehdot taas liittyvät siihen, miten ymmärrän oman itseni. Jos suostun pääsemään yli vaikka kasvuvuosien traumoista, rakkaussuhteen päättymisestä tai tärkeän ihmissuhteen muuttumisesta, niin olivatko niihin liittyvät kokemukset silti todellisia, tärkeitä ja aitoja? Ja kuka minä itse olen, jos lakkaan kärsimästä näistä menetyksistä?

Onnellisuus luvataan minulle. Jos annan ehtojen mennä.

Sitten tein kävelymeditaation de Mellon ajatukseen liittyen. Tehtävänä oli tutkia jotain asiaa valitsemalla sitä kuvaamaan sanapari. Vasemman jalan askelella piti sanoa mielessä näistä sanoista ensimmäinen, oikean jalan askelella toinen. Tassuttelin hyvin hitaasti, paljain jaloin, kartanon nurmikolla omenapuiden alla. Pysähtelin ja tunnustelin vasemman ja oikean jalan sanaa.

Vasemman jalkani sana oli onnellinen. Tälle jalalle astuessani tunsin, miten vahvasti, koko
olemuksellani, halusin ja haluan onnellisuutta.

Oikean jalan sana oli ehdoitta. Tälle jalalle astuminen oli ärsyttävää, vaikeaa, mahdotonta. En halua enkä voi luopua onnellisuuteni ehdoista. Lakata kaipaamasta kaikkia näitä elintärkeitä ja ihania asioita.

Vasemman jalan sana oli myös riemullinen. Minulla on täysi lupa haluta onnellisuutta. Ja onnellisuus on myös mahdollista saada. Se suorastaan luvataan minulle.

Jos annan ehtojen mennä, vastasi oikea jalka. Jos päästän irti vaatimuksista, että onnen on tultava elämääni juuri tietyllä tavalla.

Mestari Eckhart sanoi: Kun ihminen tahtoo, mitä Jumala tahtoo, hän tulee välittömästi autuaaksi.

Anni Pesonen

Kirjoittaja on pappi ja teologian tohtori, joka on
kallellaan körttiläisyyteen ja kristilliseen mystiikkaan.

.