Palstalla kerrotaan ajankohtaisesta kirkollisesta pyhästä.
Kirkon aika: Pyhäinpäivä – aavistus ikuisuudesta
Pyhäinpäivänä kellon viisarit katkotaan kokonaan. Aika on kadonnut, yötä ei enää ole. Katselemme — ainakin tähyilemme täältä ajasta käsin aavistellen —
kaikkien edellä menneiden pyhien ja rakkaiden rinnalla iäisyyteen.
~ Artikkeli on tilaajille
Kirkon aika: Merkillinen kesä
Lapsena syyskauden alku oli jännittävää aikaa. Silloin pääsi tapaamaan koulukavereita ja ihmettelemään monien kasvua ja muuttumista. Meille aikuisillekin syksy merkitsee yleensä uutta vaihetta.
~ Artikkeli on tilaajille
Kirkon aika: Hämmennys ja ilo
Tapahtumat hengästyttävät. Sydän jyskyttää. Järkyttävällä tavalla teloitettu rakas ystävä ja Opettaja oli elossa. Niin naiset kertoivat.
~ Artikkeli on tilaajille
Kirkon aika: Aurinko on ristin päällä
Rakkaalla lapsella sanotaan olevan monta nimeä, suvusta saatuja ja aivan omia. Myös kirkkovuoden juhla-ajoilla on nimet. Hiljaiselle viikolle on annettu montakin nimitystä. Eri kirkkokunnat ja hengelliset liikkeet käyttävät siitä ilmaisua, joka ilmentää kunkin perinteen mukaista uskoa. Kun kuulemme sanat suuri, pyhä, piina-, suru- ja paastoviikko, aavistamme jo, mistä kirkkokunnasta on kysymys. Nämäkin nimet on annettu kuin rakkaalle lapselle.
~ Artikkeli on tilaajille
Kirkon aika: Loppiainen
Uudessa testamentissa ohimennenkin mainittu henkilö on herättänyt lukijoiden uteliaisuuden. Nimettömiksi jääneiden hahmojen ympärille on rakennettu kokonaisia tarinoita. Erityisen rikas perimätieto on syntynyt Matteuksen lyhyelle kertomukselle idästä tulleista tietäjistä, jotka tähden johdattamina saapuivat kumartamaan Jeesus-lasta.
~ Artikkeli on tilaajille
Henkilehti.fi 